Ziiuskan kanssa jäljestettiin syksyllä pariin otteeseen ennen "lumien" tuloa. Lumet toisin sulivat tuttuun tapaan pois muutamassa viikossa ja olenkin pohtinut, että voisin koittaa jaksaa vetää vielä yhden motivointijäljen ennen pitempää talvitaukoa. Ensi kautta ajatellen olen jo liittynyt Auran Nuuskuihin ja Salon Seudun Noutajiin on tarkoitus liittyä heti vuoden alusta. Vinkkinä vaan muillekin innokkaille verijäljestäjille, noutajayhdistyksillä on usein järjestettyä jälki- ja suunnistustreeniä.

18.9. Kittamaalla
Pituus: Reilu 700m
Ikä: Reilu 12h
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto vaihtelevaa mäntykangasta ja kuusikkoa. Korkeusvaihteluja oli paljon ja korkeimmalla kohdalla kuljettiin paljaan kallion päällä pitempi pätkä. Suoria kulmia oli paljon, muistaakseni kuusi, jokaisella makaus. Jälki kulki todella monesti peurapolun yli ja yhdessä kohtaa ylitettiin isompi kulku-ura.
Miten sujui: Jälki oli kohtuullisen pitkä ja melko tasaisesti jouduimme ylittämään peurapolkuja. Peuranjäljet meinasivat tällä kertaa viedä pahasti voiton verijäljestä :( Useampaan kertaan Ziiu harhautui seuraamaan peurojen jälkiä. Annoin mennä liinan mitan ja sen jälkeen kielsin ja odotin, että palasi takaisin verijäljelle. Näitä harhautumisia kun tuli toistamiseen, niin lopputulema oli, että Zia rupesi paineistumaan kielloistani :( Loppujäljellä esiintyi mm. ruohon syömistä. Sijaistoiminnoista huolimatta loppuun päästiin ja mietintämyssy jatkotreeneistä laitettiin heti päähän.
Mitä opimme: Peuranjälkiä pitää ehdottomasti harjoitella ja makausten ilmaisuun täytyy kiinnittää huomiota.

Luru jäljesti samalla kertaa noin 400m pituisen kahdella suoralla kulmalla ja makausella varustetun jäljen. Olin todella positiivisesti yllättynyt, meidän häröilijä malttoi keskittyä kohtuullisen hyvin ja kulmatkin menivät hyvin :) Ei ole sittenkään lajin vakava harrastaminen poissuljettu Lurun kohdalla.

1.11. Perttelissä
Pituus: Noin 400m
Ikä: Reilu 12h
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto melko pitkälti mäntykangasta, jossa ei ollut pahempaa alikasvosta. Yksi ojanylitys, yksi isomman kulku-uran ylitys. Lisäksi yksi sähkölinjan ylitys, jossa kasvoi polvenkorkuistra pajukkoa. Suoria kulmia ja makauksia kaksi.
Miten sujui: Sujui paremmin kuin edellinen, mutta edelleen liikaa pieleen menneitä seikkoja :( Alkujäljellä tyttönen ei jostain syystä olisi malttanut keskittyä maavainuun, vaan kulki nenä korkealla melkein ensimmäiselle makauksella asti (reilu 100m). Lisäksi painoi alkumatka toistuvasti jäljestä oikealle, liekö siellä kulkenut joku? Tokalla suoralla takana kulkeva Luru (kera Jaskan) haukkui läheisellä tiellä kulkevia ulkoilijoita. Tätä Zia hätkähti, mutta jatkoi onneksi omatoimisesti jäljestämistä. Loppu meni hienosti. Makauksia ei tosin ilmaissut kovinkaan hyvin.
Mitä opimme: Varmuutta häiriöihin tarvitaan ja makausten ilmaisuun täytyy kiinnittää huomiota!

Näiden ei-niin-hyvin menneiden jälkien takia haluaisin tosiaan tehdä vielä yhden motivointijäljen ennen taukoa. Katsotaan nyt sitten saanko aikaiseksi... Täytyy todeta, että kyllä tässäkin lajissa näyttää haasteita löytyvän! Loppuun muutama kuva neideistä, ei tosin jälkimetsältä, vaan maastokauden viimeiseltä suokeikalta :)

14 vesikoiran omistajaa kerääntyi yhteen syksyisenä viikonloppuna ammentamaan Hilskan Kaisan oppeja tokosta, paimennuksesta ja verijäljestä. Toisaalta oli kauhean kiva, kun meitä oli paljon ja pääsi näkemään monenmoista koiraa ja ohjaajaa, toisaalta porukkaa oli sittenkin hiukan liikaa järjestelyjen kannalta. Lähinnä me mejäilijät taisimme olla pettyneitä varsinkin lauantain antiin mejän osalta :( Toisaalta olin itse varsin tyytyväinen päästessäni ratkomaan muutamaa toko-ongelmaa Kaisan ohjauksessa ja juoruilemaan muiden vesikoiranomistajien kanssa! Että terkkuja vaan mökkiseuralle, meikäläinen on katsokaas vähään tyytyväinen XD Tai sitten mulla on tosi rajoittunut sosiaalinen elämä, kun sitä on tyytyväinen jo hyvään seuraan ;) Tietenkin mun asenteeseen vaikutti myös se, että olimme Zian kanssa toukokuussa Kaisan mejä-kurssilla. En siis ollut ladannut niin paljon odotuksia siihen, että pääsemme juuri Kaisan ohjaukseen. On se kuitenkin niinkin, että jos leiristä maksaa, niin rahalleen haluaa tietenkin vastinetta. Siksipä leiristä onkin tarkoitus koota Kaisalle keskitetysti palautetta.

Itse asiaan, eli leirin harjoituksiin. Molempina päivinä oli aamupäivänä tokoa ja iltapäivänä "maastolajeja". Tein sellaisen valinnan omien koirien kesken, että Luru sai tokoilla ja Ziiuska jäljestää. Täytyy myöntää, että vähän jänistin Zipan tokoilujen suhteen, pikkuneiti tuntui olevan lauantaina sen verran häiriöherkkänä, että ajattelin saavani enemmän irti tokosta Lurun kanssa. Aiheena oli ruudun opettaminen kosketusalustan kanssa. Aluksi korjattiin Lurun kosketus todelliseksi kosketukseksi eikä alustan nostamiseksi (joo'o, se nouto on oikeasti mieluisa liike!). On se kumma, kun itse ei osaa, mutta kun osaava henkilö sanoo, että "palkkaa vain halutusta toiminnosta" niin johan alkaa sujumaan... Seuraavaksi alusta siirrettiin ruudun keskelle. Opetuksen pitäisi edetä jokseenkin näin:

1. Alusta ruudun keskellä, koira lähetetään alustakäskyllä (TAP) ruudun ulkopuolelta yhä uudelleen ja uudelleen painamaan alustaa (naksu painamisesta, palkka ruudun ulkopuolelta).
2. Käskyyn liitetään ruutukäsky, eli RUUTUUNtap, eli koira ennakoi reagoimalla jo ruutuun käskyyn.
3. Lähetysmatkaa pidennetään vähitellen yli koevaatimusten.
4. Alustaa ruvetaan ottamaan osalla kertoja pois, eli vaikkapa 2 toistoa alustalla, 1 ilman. Tässä vaiheessa palataan läheltä lähettämiseen ja edetään uudelleen yli koevaatimusten.
5. Jossain välissä pitäisi ottaa myös käsky seis mukaan kuvioon... vaatii taas ruudun lähellä olon, koska palkitseminen olisi hyvä tehdä alustan kohdalla ruudun keskellä.

Lauantaina harjoiteltiin pelkkää ruutua, sunnuntaina sen lisäksi myös kokeenomainen seuraaminen Kaisan käskyttämänä. Seuraamiseen olin oikein tyytyväinen, Lurunen ei ottanut häiriötä tilanteesta ja seuraaminen oli iloista :) Lurusen kanssa tarttis vaan treenata tosi paljon ympäristöissä, joissa on paljon häiritötä. Sitä ennen ei kokeeseen ehkä kannata mennä, koska paineistumisen mahdollisuus on vahvasti olemassa :(

Zipanen jäljesti loppujen lopuksi vain lauantaina sunnuntain aikataulujen venymisen vuoksi. Ei valittamista, jälki oli suunnitellun vastaisesti omatekemä, ehkä noin 300m (?) pitkä ja sisälsi useamman suoran kulman ja kulki loppumatkan kalliolla. Ei muuta ongelmaa, paitsi ihan jäljen alussa harhautuminen loppujäljelle, joka kulki tosi lähellä. Tämä lapsus johtui karttojen puutteesta, eli emme jälkeä tehdessä huomanneet ajoissa ajautuneemme niin lähelle jäljen alkua :(

Hauskaa meillä oli joka tapauksessa! Siitäkin huolimatta, että lauantain saunottelu jäi väliin, kun mökkiseurueemme ei yksinkertaisesti jaksanut lähteä kaatosateessa matkaamaan rantaan ;) Alla olevista kuvista ISO kiitos Eijalle :) Omia kuvia seuraa vähän myöhemmin, niitäkin tuli otettua... laatu oli kyllä taas aivan liian ala-arvoinen, automaattiasetukset eivät näytä soveltuvan valovoimaiselle objektiiville kovin hyvin :( Päiville vielä terkkuja, että majoituspalvelu KUITTAA, KIITTÄÄ ja KUTSUU UUDELLEEN :)

Ziiuska jäljesti useampaan otteeseen kesällä, alla listattuna järjestyksessä:

13.6. Kittamaalla
Pituus: Ehkä noin 500m
Ikä: Vajaa 4h
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto kallioinen rinne, eli hyvin kuivaa. Useammassa kohtaa jälki kulki paljaan kallion päällä. Muoto AVO-jäljen mukainen, eli kaksi suoraa kulmaa, joissa makaukset.
Miten sujui: Sujui hiukan haparoiden. Varsinkin ensimmäinen sivu ja ensimmäinen kulma meni vähän niin ja näin. Kalliokohdat sen sijaan eivät tuottaneet ongelmia. Perässä tulevat Jaska ja Luru aiheuttivat selvästi liikaa häiriötä.
Mitä opimme: Jätä Luru muualle odottelemaan :)

23.6. Parkanossa
Pituus: Ehkä noin 400m
Ikä: Vajaa 3h, mutta verta laimennettu vedellä suhteella 1:1
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto puhdasta mäntykangasta, eli ei alikasvospuustoa. Pääasiassa vähän kenttäkerroksen varpuja, mutta osa jäljestä kulki lähellä rantaa, jossa kasvoi polvenkorkuista suopursua (minun polven, ei Zian). Muoto mutkitteleva "salama", jossa kaksi makausta alun ja lopun lisäksi.
Miten sujui: Sujui hyvin :) Eteni kuin juna ilmaisten makaukset nätisti :) Edes perässä tulevat kolme ihmistä ja kaksi koiraa eivät haitanneet.
Mitä opimme: Veren laimentaminen toimii hyvin jälkeä vanhentavana. Ehkä on kuitenkin hyvä harjoitella myös häiriöitä perässä, ei siinä ainakaan mitään häviä :)

Kuva Sailan ottama

Tämäkin Sailan käsialaa

VIRALLINEN MEJÄ-KOE SALOSSA 26.7. (SALON SEUDUN NOUTAJAT) -> MEJÄ AVO2
Pääsimme varasijoilta mukaan oikeaan Mejä-kokeeseen heinäkuun lopulla. Mietin kyllä vähän, että mitähän tästä tulee, kun edellinen jälki on tehty kuukausi sitten, eikä koemittaista jälkeä ole ollenkaan harjoiteltu... Hyvin kuitenkin kävi, tulos saatiin! Koe oli perinteinen, eli jäljet tehtiin lauantaina ja varsinainen koe oli sunnuntaina. Mulle sattui loistava pari jälkien tekoon, kun hää oli kokeessa tuomariharjoittelijana :) Ihan helppoa se AVO-jäljen teko loppujen lopuksi on, kun vähän osaa käyttää kompassia. Opin myös, että makaukset ovat todella isoja, olen tehnyt paljon pienempiä harjoituksissa. Tässäkin kokeessa makaukset olivat avomakauksia. Totesin myös, että mun askelmitta on paljon arvioimaani pitempi, eli todellisuudessa tekemäni jäljet ovat olleet pitempiä kuin olen luullut. Käyttökelpoinen vinkki oli myös se, että veren voi hyvin kaataa suoraan pullosta kostealle sienelle (makauksen päällä tietenkin). Huomattavasti siistimpää kuin kannellisen purkin kanssa pelaaminen. Jälki kannattaa myös piilomerkata kunnolla ja joitakin avomerkkejä saa myös jättää.

Sunnuntai alkoi laukaisukokeella, jota sitäkin jännitin, koska Zialla ei ole sitä varsinaisesti testattu. Mitään ongelmia ei onneksi ilmennyt, neiti oli vain todella tohkeissaan, kun hänen kanssa tehdään :) Opastin ensiksi tekemäni jäljen. Tämä koira kulki suuren osan jäljestä hyvin jäljen sivussa ilmavainulla. Ensimmäisen kulman se ohitti kokonaan, eli se makaus jäi ilmaisematta. Lisäksi ohjaaja kannusti koiraa koko ajan toistuvilla kehoituksilla jatkaa jäljestystä. Silti tällä suorituksella sai 1-tuloksen, eli selvästi koiraa saa ihan reilusti kannustaa. Zian oma jälki lähti todella vauhdikkaasti käyntiin, kun tyttönen suorastaan kiskoi jäljelle ;) Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt hillitä menoa selvemmin sillä ensimmäisellä 10m jossa koiraa saa ohjata. Annoin Zian jäljestää varsin itsenäisesti ja sen se tekikin, mutta meno oli niin reipasta, että ensimmäisen kulman ohitimme hujauksella. Se onneksi löytyi kaarroksilla, mutta toisella suoralla pikkuinen harhautui jostain kumman syystä paluujäljelle ja siitä saimme hukan. Toka kulma ja makaus löytyi hyvin, mutta siihen Zia sitten jumittikin haistelemaan ikuisuudeksi. Meinasi kyllä hermot pettää, olisi pitänyt enemmän kehoittaa jatkamaan tässä vaiheessa. Viimeinen suora meni kuitenkin nätisti ja kaato löytyi hyvin. Ylipäätään Zia jäljestä minun makuuni todella hyvin, suoraan jäljen päällä maavainulla, mutta erityisesti tuon hukan takia saimme 2-tuloksen. Ei muuta kuin lisää harjoituksia ja ensi vuonna uudestaan! Kuvassa Zian jälki on nro 41.

Aina, kun Zia on jäljestänyt olen tehnyt helpon jäljen myös Lurulle. Yleensä se on ollut aikamoista säheltämistä, mutta viime jäljellä näkyi jotain edistystä. Saimme elokuussa mukavaa vesikoiraseuraa mökille, kun Lilli, Rasta ja Fari saapuivat emäntineen jalkiharjoituksiin. Tällöin jokaiselle koiralle oli tehty yksi jälki. Lurun oli lyhyt, mutta siinä oli kuitenkin kaksi suoraa kulmaa. Aikaisempaan verrattuna jäljestys sujui suorastaan loistavasti, jopa kulmat Luru selvitti itsenäisesti. Hienoa tyttönen! Kaikilla muillakin jäljestys sujui, kenellä paremmin, kenellä huonommin, mutta kaikki löysivät lopulta kaadolle. Mukavaa oli myös kahvitella jälkien vanhenemista odottaessa :) Myös alla olevista kuvista iso kiitos Sailalle!

Tulee taas hiukka jäljessä nämä päivitykset, mutta haluan kumminkin merkitä blogiin vaikka myöhässäkin. Kuten aiemmin todettu, täältä on kiva jälkeenpäin katsella mitä on tullut tehtyä. Paimennuksesta kiinnostuneiden kannattaa myös lueskelle alempana löytyvää paimennuspostausta, joka on poikinut ihanan runsasta keskustelua, hyvä me! Keskustelu jatkukoon :)

Aiheena on helatorstain jälki, mutta samaan syssyyn merkitsen muistiin, että oltiin Turun porukan kanssa Hyvinkään koirakylpylässä 16.5.. Reissussa oli kaikkein kivointa se, että mukaan lähteneistä kuudesta koirasta kaikki polskivat puolen tunnin aikana reippaasti altaassa, osa heti, osa pienellä rohkaisulla :)

Sitten jäljestykseen. Päivi, Panda ja Neri kurvasivat helatorstaina iloksemme ja jälkiseuraksi aina Helsingista saakka. Aluksi vedettiin jäljet, sitten kahviteltiin ja lenkkeiltiin ja viimeiseksi ajettiin jäljet. Zialle tehtiin seuraavanlainen jälki:

Pituus: Ehkä noin 300-350m?
Ikä: Vajaa 5h.
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto vaihtelevaa, pääosin tuoretta kuusivaltaista kangasta, osa matkasta soistunutta koivikkoa. Muoto loiva kaari ilman suoria kulmia, makauksia taisi olla alun ja lopun lisäksi kaksi piilomakausta.
Miten sujui: Sujui ihan hyvin, makaukset Zia ilmaisi edelleen nätisti, vaikka ne kuhisivat muurahaisia... Päivi yritti ottaa kuvia myös edestäpäin ja se todettiin liian suureksi häiriöksi, meinasi mennä ihmishauksi XD
Mitä opimme: Laita makausten namit rasioihin...

Neri sai myös kunnon jäljen ajettavakseen, mutta tätiosasto (Panda&Luru) saivat tyytyä peltojälkeen. Tapansa mukaan Luru kaahotti menemään XD Sillä on valtavasti kiinnostusta ja intoa jälkeen, täti on aina aivan tohkeissaan, mutta edelleen on tädille epäselvää mitä jälkeä onkaan tarkoitus seurata. Kaatona ollut peuransorkka kiinnosti Lurua valtavasti ja hän saikin ylpeänä kantaa sen autolle :) Alla opetuskuvaa jäljenteosta ja ajosta.

Aluksi oiotaan liina.

Ennen ajoa käydään loppuun lisäämässä kaato (myös sille ekalle koiralle!), tässä taivastellaan muurahaisten määrää...

Kaato näyttää tältä, huomatkaa sorkan alta pilkottava rasian kulma, eli loppupalkka kyllä oli rasiassa...

Anna koiran rauhassa nuuskutella ;)

Tässä odotellaan, että koira nostaisi jäljen.

Anna koiralle vapaus edetä, sopiva vauhti on reipas kävely. Jos joudut itse juoksemaan, hidasta koiran tahtia liinan avulla.

Liina kannattaa päästää suoraksi alusta asti, eikä kantaa kiepissä kädessä. Helpottaa huomattavasti maastossa liikkumista, kun liinasta voi tarttua kiinni puun toiselta puolelta.

Muista kerätä merkit tarkoin pois, paitsi jos käytät esim. talouspaperia.

Myös pellolla voi jäljestää, tädit vauhdissa :)

Palkkio on kaiken A&O.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Otetaan uusiksi :) :)

Nyt on Kaisan Mejä-kurssi loppunut ja Zia-pikkuinen on todistetusti luontainen jäljestäjä :) Kurssia ennen neidin kanssa oli tehty yksi jälki ja kurssin aikana tehtiin yhteensä neljä jälkeä, joista kolme Kaisan ohjauksessa ja yksi itse tekemäni kurssikertojen välillä. Lopputulema viimeisellä kerralla oli, koska menemme neidin kanssa kokeeseen XD Noh, varmuuttaa täytyy vielä hakea, mutta mukava oli huomata, että tämä laji sujuu Zialta luonnostaan! Alla jäljet järjestyksessä.

22.4. Kurssin 1. jälki

Pituus: 50m
Ikä: 5h
Maasto, muoto ja makaukset: Mäkistä, kuivaa ja kivistä. Jäljen muoto oli loiva kaarros. Ei makauksia.
Miten sujui: Zia tiesi heti mistä on kysymys :) Ajoi hyvin, tosin jonkin verran haahuillen jäljen molemmin puolin. Kaatona ollut karitsansorkka ei juuri kiinnostanut.
Mitä opimme: Jäljelle ei Kaisan mielestä kannata viljellä nameja. Jos koira ei meinaa edetä jäljellä, tehdään sille tiheään makauksia ja namit viljellään makausten kohdalle. Makaukset kannattaa tehdä alusta asti piilomakauksina, eli myös namit sammalkerroksen alle. Jäljen merkkauksena toimii hyvin talouspaperiarkista revityt suikaleet, ei haittaa, vaikka muutama jäisi maastoon :)

26.4. Oma jälki kotona

Pituus: 120m
Ikä: 6h
Maasto, muoto ja makaukset: Vaihtelevaa mustikkatyypin metsää, välillä soistuneita painanteita. Kerran jälki ylitti polun. Maastossa oli ihan liikaa muurahaisia :( Jäljen muoto mutkitteleva suora, ei makauksia.
Miten sujui: Zia lähti jäljelle ihan hyvin, mutta neitiä selvästi vaivasi se, että jätimme Lurun jäljen alkuun odottamaan. Lisäksi meitä vaivasi kova sivutuuli. Kolme kertaa neiti harhautui jäljeltä, mutta haki sen kehoituksesta uudelleen ja loppuun päästiin. Loppupalkkana iltaruoka purkissa.
Mitä opimme: Jäljelle olisi kannattanut tehdä makauksia, jotta koira saa niiltä välipalkkaa ja motivoituu ajamaan loppuun saakka.

29.4. Kurssin 2. jälki

Pituus: 200m
Ikä: 20h
Maasto, muoto ja makaukset: Kallioista ja kuivaa, jälki kulki kallion yli, eli testattiin myös jälkikatkoon (rikotun maan haju puuttuu) reagoimista. Muoto oli jälleen loiva kaarros. Jäljellä oli 2-3 makausta.
Miten sujui: Meni tosi hyvin, neiti ilmaisi makaukset luonnostaan (haistelemalla pitkään). Ei reagoinut jälkikatkoon mitenkään, mutta lopussa mielenkiinto hiukan herpaantui ja rupesi katselemaan mikä tyyppi tuo perässä kulkeva (Kaisa) oikein on? Kehoituksella ajoi loppuun ja kaiveli tyytyväisenä nameja sorkan alta.
Mitä opimme: Sitäkin on syytä harjoitella, että jäljestäjien perässä kulkee porukkaa.

6.5. Kurssin 3. jälki

Pituus: reilu 500m
Ikä: 12h
Maasto, muoto ja makaukset: Kallioista ja kuivaa, aika isoja korkeusvaihteluja. Jälki oli tiukemmin neliön muotoinen kuin aiemmat loivat kaarrokset sisältäen yhden suoran kulman. Makauksia oli 2-3.
Miten sujui: Sujui hyvin, tosin matkalla piti poiketa kakalle, kun emäntä oli hoitanut lenkitykset hiukka huonosti *nolona*... Suora kulma ja makaukset meni hyvin ja tällä tyylillä olisi jo irronnut 1-tulos AVO-luokassa :)
Mitä opimme: Pohja on meillä hyvä, mutta kyllä harjoittelemistakin vielä riittää! Syksyllä voisi kokeisiin tähdätä. Kysyin Kaisalta myös mitä tehdä, jos koira selvästi aristelee jälkeä (jota Zia ei siis ole koskaan tehnyt). Vastaus olisi pitänyt itsekin tajuta maalaisjärjellä, laimennetaan verta ja lisätään jäljen ikää.

Ei siis muuta kuin jatkamme harjoittelua ja suosittelemme varauksetta Kaisan Mejä-kurssia muillekin kiinnostuneille :)

Kaisan MEJÄ-kurssi aloitettiin kaikille yhteisellä aloitusluennolla. Käytiin läpi verijäljen perusteet aina jäljen tekemisestä koetilanteeseen ja koevaatimuksiin asti. En käy kirjaamaan perusteita sen kummemmin, mutta listaan alle ne olennaiset, itselleni uudet pointit, joita luennolta tarttui matkaan :)

• Jäljen teko kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi verisienen voi pakastaa sellaisenaan (huuhtelematta, naruineen) purkissa.

• 100m jälkeen kuluu verta noin 0,3dl, kun se tehdään AVO-luokan vahvuisena (3dl/noin 1km). Puolen litran veripullosta tulee siis noin 4kpl 50m mittaista aloittelevan koiran jälkeä.

• Pakkasella/talvella ei kannata jälkeä ajaa. Kova pakkanen voi vahingoittaa koiran hajuaistia jopa pysyvästi (muistaakseni rajavartiolaitoksen koirille pakkasraja oli -5 astetta???). Lumen päälle vedetyssä jäljessä on ongelmana myös sen näkyminen ja vetäjän tallausjäljet.

• Kannattaa välttää jäljen tekemistä helppoon maastoon, sekä koira että ohjaaja tottuvat siihen (eli vaikealla jäljellä koira saattaa väkisin lähteä vaikkapa polkua pitkin, kun on tottunut siihen, että jälki kulkee aina helpointa mahdollista reittiä).

• Liian tuore jälki (alle 2h vanha) on koiralle jopa vaikeampi kuin vanha, koska hajut eivät ehdi tasaantua ja ilmassa leijuu paljon hajupartikkeleja.

• Jos jälki halutaan ajaa tuoreena (alle 2h), verta kannattaa laimentaa esimerkiksi suhteella 1:1.

• Jälki vanhenee nopeammin kuivassa maastossa kuin kosteassa maastossa.

• Kalliot ja tiet ovat vaikeampia kohtia jäljellä, koska niillä jäljestä puuttuu rikkoutuneen maan haju.

• Jäljen tekoväli vaihtelee koirakohtaisesti. Yli-innokkaalle koiralle jälkiä kannattaa tehdä useammin (esim. 2 viikossa), ei niin kiinnostuneelle harvemmin.

• Jälkeä vaikeutetaan (maaston vaikeus, jäljen pituus ja ikä) vasta kun koira ajaa aiemman jäljen intensiivisen ja helpon oloisesti (eli koiralla ei mene sormi suuhun).

• Kokeisiin aikovien on syytä opettaa makausten ilmaisu tarpeeksi selkeäksi (esim. koira menee makauksella maahan). Makausten ilmaisuun kiinnitetään kokeissa yhä enemmän huomiota.

• Makaukset tehdään nykyään useimmiten piilomakauksina, eli nostetaan sammal/jäkäläkerrosta, potkitaan maata rikki, lisätään verta makaukselle ja laitetaan sammal/jäkäläkerros takaisin makauksen päälle. Ohjaaja ei siis makausta maastosta erota.

• Muurahaisia pitää varoa. Loppupalkan ollessa ruokaa, kannattaa se pistää jäljen päähän esimerkiksi kannellisessa purkissa.

Jes, huippua! Sain Zia-pikkuisen ilmoitettu kahdelle Kaisan kevätkurssille :) :) Ensiksi tutustutaan neljänä huhtikuun keskiviikkona verijälkeen ja toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna katsotaan onko Zialla paimennustaipumuksia ;) Verijälkitaipumus on jo todistettu, mutta paimennukseen lähdetään kyllä ihan sokkona XD

Jos joku vesikoiratutuistamme on kursseista kiinnostunut, tiedoksi, että molemmilla on vielä tilaa :) Lisätietoja löytyy täältä: Koirataito.

Mun kunnianhimoinen suunnitelma saada Lurusta jäljestysapua metsästykseen ei ole edennyt kovin tehokkaasti:) Tähän asti me on tosiaan tehty pelkkää käveltyä jälkeä, eli verijälkeä ei ole vielä edes koitettu. Kävelty jälki tarkoittaa, että käyn itse, tai joku muu käy tallaamassa metsään jäljen ja merkkaa sen kuitunauhalla. Loppuun nameja/lelu tms. Sitten annetaan jäljen vanhentua jonkin aikaa ja laitetaan koira valjaisiin, niihin kiinni liina ja näytetään jäljen pää. Sitten koira toivon mukaan ajaa jäljen mahdollisimman tarkasti loppuun asti;)

Olen saamaton, en ole vielä jaksanut odotella kauhean kauan jäljen vanhenemista... Meillä ei ole täällä kotinurkilla ihan kauhean hyviä jälkipaikkoja. Niin se olisi tietty helpoin tehdä, että tekisi jäljen lenkin alussa ja ajaisi sen lopussa. Näin se vanhenisi riittävästi. Tänään Nuuksiossa en kuitenkaan viitsinyt ruveta koettelemaan kavereiden hermoja odotuksen suhteen, joten Lurun jälki oli (taas) melko tuore. Pituutta oli kumminkin enemmän kun ennen! Luru nauttii jäljestämisestä ihan selkeästi. Heti kun jälkivaljaat laitetaan päälle, neidin nenä painuu maahan ja alkaa mahdoton nuuskutus. Tänään intoa oli niin paljon, että jäljen ajaminen oli oikeastaan jo huolimatonta. Täytyy vissiin tehdä näitä useammin, tai laittaa makkaraa jo jäljelle, jos se vaikka kannustaisi kulkemaan tarkemmin jälkeä pitkin...