Mun kunnianhimoinen suunnitelma saada Lurusta jäljestysapua metsästykseen ei ole edennyt kovin tehokkaasti:) Tähän asti me on tosiaan tehty pelkkää käveltyä jälkeä, eli verijälkeä ei ole vielä edes koitettu. Kävelty jälki tarkoittaa, että käyn itse, tai joku muu käy tallaamassa metsään jäljen ja merkkaa sen kuitunauhalla. Loppuun nameja/lelu tms. Sitten annetaan jäljen vanhentua jonkin aikaa ja laitetaan koira valjaisiin, niihin kiinni liina ja näytetään jäljen pää. Sitten koira toivon mukaan ajaa jäljen mahdollisimman tarkasti loppuun asti;)

Olen saamaton, en ole vielä jaksanut odotella kauhean kauan jäljen vanhenemista... Meillä ei ole täällä kotinurkilla ihan kauhean hyviä jälkipaikkoja. Niin se olisi tietty helpoin tehdä, että tekisi jäljen lenkin alussa ja ajaisi sen lopussa. Näin se vanhenisi riittävästi. Tänään Nuuksiossa en kuitenkaan viitsinyt ruveta koettelemaan kavereiden hermoja odotuksen suhteen, joten Lurun jälki oli (taas) melko tuore. Pituutta oli kumminkin enemmän kun ennen! Luru nauttii jäljestämisestä ihan selkeästi. Heti kun jälkivaljaat laitetaan päälle, neidin nenä painuu maahan ja alkaa mahdoton nuuskutus. Tänään intoa oli niin paljon, että jäljen ajaminen oli oikeastaan jo huolimatonta. Täytyy vissiin tehdä näitä useammin, tai laittaa makkaraa jo jäljelle, jos se vaikka kannustaisi kulkemaan tarkemmin jälkeä pitkin...