No niin, takaisin arkeen. Eli taasen harjoiteltiin TOKOa. Tähän asti koulutus on ollut meille lähinnä hauskaa yhdessä tekemistä ja Lurulle aivojumppaa. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen koiran (rotuun katsomatta) tulisi hallita jonkinlainen perustottelevaisuus. Minä saarnaaja;) Tänään surffailin kumminkin TOKO-kokeista kertovalla sivulla ja totesin, ettei tuo nyt sittenkään olisi ihan mahdoton tuo alokas-luokka. Sitten joskus meinaan! Samoin BH-koe olisi kiva suorittaa jossain vaiheessa. Tämän ajatuksen innoittamana päätin tänään harjoitella vähän pitempiä seuraamispätkiä, ihan testatakseni kuinka kauan Luru jaksaa keskittyä.Treenattiin myös eri paikalla kun yleensä, ettei vallan urauduta...

 

Seuraaminen menee meillä yleensä melko hyvin kontaktissa (Luru tuijottelee mua silmiin), ainakin lyhyissä pätkissä. Tänään aloitettiin samalla tavalla kun yleensä, eli riepotusleikkiä narupallolla, sitten pallo kaulalle ja seuraamaan. Luru seurasi kyllä periaatteessa ihan ok, mutta kontakti ei suinkaan ollut yhtäjaksoinen...Palattiin siis askel taaksepäin lyhyempiin seuraamisiin. Tarkennus vielä, eli tarkoitus oli testata kuinka kauan Luru seuraa kontaktissa yhdellä seuraa-käskyllä. Se nimittäin kyllä korjaa kontaktiin kun käsken uudelleen seuraamaan. Eipä sitä kuitenkaan voi olla koko ajan hokemassa... Lisäksi harjoiteltiin paikallaoloa maaten. Pidennetään aikaa pikkuhiljaa, tänään koitettiin minuuttia, hyvin pysyi. Tosin olinkin koko ajan näkyvissä ja paikoillaan:) Kotimatkalla tajusin vielä, että varmaan uudella treenipaikallakin oli jotain vaikutusta neidin käytökseen, tämä oli nimittäin paljon rauhattomampi paikka, koiria, ihmisiä ja pyöriä meni aika tiheään ohi.

 

Sitten ne tuhot...minä kun kuvittelin, että ne näyttelytuliaiset (kova pallo ja pehmopallo) olisivat riittäneet pitempään... turha luulo, ei tartte kun katsoa neidin tyytyväistä ilmettä ja pallosilppua! "Vähä mä oon tyytyväinen, kun sain nää tuhottua näin nopsaan! Enks mä ookin hyvä?" Noh, hyvä että nuo tällä kertaa.. Olin erehtynyt lauantaina laittamaan siskon Thaimaasta tuomat tyynyt sängylle. Ajattelin, kun kumminkin olen itse kotona. Luru puuhasi omiaan makuuhuoneessa, kävin varmaan viiden minuttin välein kurkkimassa mitä se tekee. Viimeinen viisi minuuttia oli liikaa, tyttö oli siirtynyt omista leluistaan riepottamaan aivan onnessaan mun uusia tyynyjä!! Ei ollut täytteet onneksi vielä pihalla, selvittiin muutamalla reiällä. Tyynyt palasivat jemmaan kirjoituspöydän päälle...