Uskomatonta miten epävirallista treeniryhmäämme vainoaa huono sää! Tälläkin kertaa koko muu päivä oli ihan kohtalainen sään puolesta, mutta annas olla kun kokoonnuimme kentälle, johan rupesi vihmomaan vetistä räntää melkein vaakatasossa... Tulee ainakin harjoiteltua joka kelissä!
Tällä kertaa meitä oli paikalla neljä. Lurun kanssa harjoittelin liikkeestä seisomista (sujuu jo melko hyvin, ei enää istumisia/maahanmenoja). Olen jatkanut jo siihen vaiheeseen, että seis-käskyn jälkeen jatkan kävelemistä viitisen metriä ja palaan sitten Lurun luokse ja palkkaan vasta sitten. Otettiin myös tänne-käskyllä eteenistumista. Luru tulee ihan hyvin eteen, mutta heti kun kasvatan meidän välimatkaa ja kutsun luokse niin vauhti kärsii. Luulen, että koitan ottaa jonkin aikaa pelkkiä iloisia luoksetuloja (leikkiä, avustaja vie koiran pois, kutsun tänne ja leikki jatkuu). Ehkä saisin sillä vauhtia myös "viralliseen" luoksetuloon. Otimme myös ryhmässä luoksepäästävyyttä, Luru siis seisoo. Sujuu ihan hyvin, eli ei hypi tulijaa päin :) Maahanmenot sujuu nykyään tosi hyvin, kohta voi ruveta harjoittelemaan niitä liikkeestä. Seuraaminen vaan edelleen tökkii... Jos teen muutaman askeleen siirtymisiä, menee ihan hyvin. Heti kun otan pitemmän pätkän, neiti rupeaa poikittamaan. Sitä hanakammin poikittaa, mitä enemmän on innoissaan... Jatkamme siis edelleen kärsivällisesti oikean kohdan hakemista, eli nakkiseuraamisia (mulla on pitkittäin leikattu nakki vasemmassa nyrkissä ihan lähellä reittä ja syöttelen sitä siitä vähitellen Lurulle ja kävelen samalla eteenpäin).
Lopuksi otettiin vielä paikallamakuu ryhmässä. Lurulla alkaa sujua maahanmeno sivulta ja istumaan nouseminen vasta käskystä. Maassa odottaminen sen sijaan oli levoton, johtuiko sitten säästä vai mistä..
Tänään kummitteli myös vanha vaiva... Luru vaistoaa helposti mun mielialat. Jos olen yhtään ärtynyt, se rupeaa väistämään minua ja pahimmillaan jätättää, eli jos kävelemme eteenpäin (ei seuraten, vaan ihan normaalisti kävellen Luru irti), neiti ensin hidastelee ja jää sitten paikoilleen seisomaan. Kun käännyn katsomaan ja kutsun luokse, niin se vaan tapittaa paikoillaan tyyliin "en mä uskalla, kun sä lyöt...". Sitten näitä tilanteita on tosi vaikea laukaista... kun mua rupeaa ärsyttämään, että se hiimailee siellä syyttä, Luru vaistoaa sen ja siinä onkin sitten pattitilanne... Hoh hoijaa! Tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan, mutta tänään näköjään tapahtui :(
Tällä kertaa meitä oli paikalla neljä. Lurun kanssa harjoittelin liikkeestä seisomista (sujuu jo melko hyvin, ei enää istumisia/maahanmenoja). Olen jatkanut jo siihen vaiheeseen, että seis-käskyn jälkeen jatkan kävelemistä viitisen metriä ja palaan sitten Lurun luokse ja palkkaan vasta sitten. Otettiin myös tänne-käskyllä eteenistumista. Luru tulee ihan hyvin eteen, mutta heti kun kasvatan meidän välimatkaa ja kutsun luokse niin vauhti kärsii. Luulen, että koitan ottaa jonkin aikaa pelkkiä iloisia luoksetuloja (leikkiä, avustaja vie koiran pois, kutsun tänne ja leikki jatkuu). Ehkä saisin sillä vauhtia myös "viralliseen" luoksetuloon. Otimme myös ryhmässä luoksepäästävyyttä, Luru siis seisoo. Sujuu ihan hyvin, eli ei hypi tulijaa päin :) Maahanmenot sujuu nykyään tosi hyvin, kohta voi ruveta harjoittelemaan niitä liikkeestä. Seuraaminen vaan edelleen tökkii... Jos teen muutaman askeleen siirtymisiä, menee ihan hyvin. Heti kun otan pitemmän pätkän, neiti rupeaa poikittamaan. Sitä hanakammin poikittaa, mitä enemmän on innoissaan... Jatkamme siis edelleen kärsivällisesti oikean kohdan hakemista, eli nakkiseuraamisia (mulla on pitkittäin leikattu nakki vasemmassa nyrkissä ihan lähellä reittä ja syöttelen sitä siitä vähitellen Lurulle ja kävelen samalla eteenpäin).
Lopuksi otettiin vielä paikallamakuu ryhmässä. Lurulla alkaa sujua maahanmeno sivulta ja istumaan nouseminen vasta käskystä. Maassa odottaminen sen sijaan oli levoton, johtuiko sitten säästä vai mistä..
Tänään kummitteli myös vanha vaiva... Luru vaistoaa helposti mun mielialat. Jos olen yhtään ärtynyt, se rupeaa väistämään minua ja pahimmillaan jätättää, eli jos kävelemme eteenpäin (ei seuraten, vaan ihan normaalisti kävellen Luru irti), neiti ensin hidastelee ja jää sitten paikoilleen seisomaan. Kun käännyn katsomaan ja kutsun luokse, niin se vaan tapittaa paikoillaan tyyliin "en mä uskalla, kun sä lyöt...". Sitten näitä tilanteita on tosi vaikea laukaista... kun mua rupeaa ärsyttämään, että se hiimailee siellä syyttä, Luru vaistoaa sen ja siinä onkin sitten pattitilanne... Hoh hoijaa! Tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan, mutta tänään näköjään tapahtui :(
Kommentit