Laitetaan nyt taas vähän kuulumisia ennen trimmausreissukuvia, jottei blogi painotu täysin kuvien puolelle ;)
Treeneissä vähän laiskaa kautta Lurun juoksujen takia (tai sitten se on vaan omistajan tekosyy...). Ei vaan, taisi itseasiassa mennä niin, että juoksujen eka viikko treenattiinkin, koska Luru oli tosi täynnä tarmoa ja teki todella hyvää työtä, lähinnä seuraamista harjoiteltiin. Mulla on vaikeuksia löytää itselleni sopiva kävelytahti, mikä nyt ei olisi liian hidasta eikä toisaalta liian nopeata?!? Juoksujen toka viikko alkoi sitten Lurun osalta masennuskaudella, joten lähinnä puuhattiin kaikkea kivaa aivopähkinää lenkin varrella. Aloitin mm. opettamaan Lurulle puun kiertämistä ja mun jalkojen välissä kasin muotoisen kuvion kiertämistä (jos Elsan emäntä sattuu lukemaan, kiitos vaan sille suunnalle, nämä napattu teiltä ;). Tuo puun kiertäminen on kyllä ihan hyödyllinenkin, sitten kun sen pystyy tekemään pitemmältä matkalta niin tulee samalla harjoiteltua ohjaajasta erkanemista.
Sitten viime viikon loppupuolella ostin vihdoin naksun. On pitänyt jo pitkään aloittaa Lurun kanssa naksuttelu, koska uskon sen olevan iso apu joidenkin liikkeiden kanssa, joissa palkitsemisen ajoittaminen oikeaan kohtaan on vaikeata. Olen tässä pikkuhiljaa ehdollistanut Lurua naksuun, eli joka naksauksen jälkeen saa nakinviipaleen. Ei kyllä ole hajuakaan, kuinka kauan tämä ehdollistaminen kestää, mutta jatketaan varmuudeksi kohtalaisen pitkään. Eli joka päivä otetaan muutama naksusessio. Kaipa sen sitten huomaa, kun koira alkaa reagoimaan naksuun tyyliin puoliunessa??
Totesin myös, että nyt kun alokasluokan liikkeet ovat perusteiltaan hyvällä mallilla niin on hyvä aika ottaa ohjelmistoon myös muutamia uusia liikkeitä. Ei pidä käsittää väärin, ollaan kaukana mallikkaista suorituksista, mutta osataan kuitenkin sen verran, että välillä tekee mieli harjoitella jotain uutta. Päätin tarttua noutoon, koska luulen sen olevan meille haastavin liike avoimen luokan liikkeistä. Luru kyllä kantaa vaivatta vaikka kuinka isoja kapuloita metsässä ja ote on sen verran luja, että neitiä voi pyörittää kepin avulla ilmassa ;) Ongelmat tulevat siinä vaiheessa, kun lähden harjoittelemaan noutoa takaperin, eli tilanteesta, jossa koira istuu edessäni kapula suussa pitäen sitä vakaasti ja irrottaa vasta käskettäessä. Tein tätä aluksi kapulalla, joo ei toiminut, kapula ei pysynyt vakaasti suussa, vaan Luru sylki sen samantien ulos. Sitten vaihdettiin naruleluun, toimi vähän paremmin, kun toteutin harjoitusta niin, että pidin hellästi Lurun suuta kiinni. Eli lelu suuhun, kädet molemmin puolin leukoja, yllä ja alla, paljon kehuja ja irrotus käskystä. Tässäkin Luru on kuitenkin liian nopea, en meinaa ehtiä kehumaan tasaisesta pidosta, kielen pyörittely suussa alkaa niin nopeasti. Vanu-siskon omistajalta saatiin kuitenkin juuri äsken ihan huippu vinkki, joka alkulähteiltään on peräisin jopa Savon mualta asti Alman emännältä. Toteutetaan harjoittelu mahdollisimman pienillä esineillä. Kokeilin äsken lyijykynällä ja jopas rupesi onnistumaan!! Muutaman harjoittelun jälkeen Luru rupesi hamuamaan kynää itse suuhun ja häntä heilui istuessa!! Ihan huippua! Kiitos miljoonasti Alman ja Vanun emännille :) :) Tästä jatketaan, hitaasti hyvä tulee kun mikään kiire ei ole!
Treeneissä vähän laiskaa kautta Lurun juoksujen takia (tai sitten se on vaan omistajan tekosyy...). Ei vaan, taisi itseasiassa mennä niin, että juoksujen eka viikko treenattiinkin, koska Luru oli tosi täynnä tarmoa ja teki todella hyvää työtä, lähinnä seuraamista harjoiteltiin. Mulla on vaikeuksia löytää itselleni sopiva kävelytahti, mikä nyt ei olisi liian hidasta eikä toisaalta liian nopeata?!? Juoksujen toka viikko alkoi sitten Lurun osalta masennuskaudella, joten lähinnä puuhattiin kaikkea kivaa aivopähkinää lenkin varrella. Aloitin mm. opettamaan Lurulle puun kiertämistä ja mun jalkojen välissä kasin muotoisen kuvion kiertämistä (jos Elsan emäntä sattuu lukemaan, kiitos vaan sille suunnalle, nämä napattu teiltä ;). Tuo puun kiertäminen on kyllä ihan hyödyllinenkin, sitten kun sen pystyy tekemään pitemmältä matkalta niin tulee samalla harjoiteltua ohjaajasta erkanemista.
Sitten viime viikon loppupuolella ostin vihdoin naksun. On pitänyt jo pitkään aloittaa Lurun kanssa naksuttelu, koska uskon sen olevan iso apu joidenkin liikkeiden kanssa, joissa palkitsemisen ajoittaminen oikeaan kohtaan on vaikeata. Olen tässä pikkuhiljaa ehdollistanut Lurua naksuun, eli joka naksauksen jälkeen saa nakinviipaleen. Ei kyllä ole hajuakaan, kuinka kauan tämä ehdollistaminen kestää, mutta jatketaan varmuudeksi kohtalaisen pitkään. Eli joka päivä otetaan muutama naksusessio. Kaipa sen sitten huomaa, kun koira alkaa reagoimaan naksuun tyyliin puoliunessa??
Totesin myös, että nyt kun alokasluokan liikkeet ovat perusteiltaan hyvällä mallilla niin on hyvä aika ottaa ohjelmistoon myös muutamia uusia liikkeitä. Ei pidä käsittää väärin, ollaan kaukana mallikkaista suorituksista, mutta osataan kuitenkin sen verran, että välillä tekee mieli harjoitella jotain uutta. Päätin tarttua noutoon, koska luulen sen olevan meille haastavin liike avoimen luokan liikkeistä. Luru kyllä kantaa vaivatta vaikka kuinka isoja kapuloita metsässä ja ote on sen verran luja, että neitiä voi pyörittää kepin avulla ilmassa ;) Ongelmat tulevat siinä vaiheessa, kun lähden harjoittelemaan noutoa takaperin, eli tilanteesta, jossa koira istuu edessäni kapula suussa pitäen sitä vakaasti ja irrottaa vasta käskettäessä. Tein tätä aluksi kapulalla, joo ei toiminut, kapula ei pysynyt vakaasti suussa, vaan Luru sylki sen samantien ulos. Sitten vaihdettiin naruleluun, toimi vähän paremmin, kun toteutin harjoitusta niin, että pidin hellästi Lurun suuta kiinni. Eli lelu suuhun, kädet molemmin puolin leukoja, yllä ja alla, paljon kehuja ja irrotus käskystä. Tässäkin Luru on kuitenkin liian nopea, en meinaa ehtiä kehumaan tasaisesta pidosta, kielen pyörittely suussa alkaa niin nopeasti. Vanu-siskon omistajalta saatiin kuitenkin juuri äsken ihan huippu vinkki, joka alkulähteiltään on peräisin jopa Savon mualta asti Alman emännältä. Toteutetaan harjoittelu mahdollisimman pienillä esineillä. Kokeilin äsken lyijykynällä ja jopas rupesi onnistumaan!! Muutaman harjoittelun jälkeen Luru rupesi hamuamaan kynää itse suuhun ja häntä heilui istuessa!! Ihan huippua! Kiitos miljoonasti Alman ja Vanun emännille :) :) Tästä jatketaan, hitaasti hyvä tulee kun mikään kiire ei ole!
Kommentit