Vietimme pääsiäistä miehen vanhempien luona maalla, jolloin tarjoutui hyvin helppo mahdollisuus tehdä Lurulle verijälki. Näin normaali oloissa (toisin sanoen kaupunkioloissa...) jäljen teko on hieman mutkikkaampaa, kun sen olisi hyvä vanhentua useampi tunti ennen ajoa. Toisin sanoen jälki täytyy käydä tekemässä eri lenkillä kuin sen ajo. Maalla kaikki on helpompaa ;) Käppäilin aamusta vetämään jäljen metsään ja parin tunnin päästä kävimme Lurusen kanssa ajamassa sen. Tekemisestä sen verran, että en laimentanut verta lainkaan, kaadoin sen ämpäriin, sidoin sienen parin metrin naruun, kastoin sienen vereen ja eiku jälkeä vetämään. Sieni kulki siis viimeisenä. Pituutta jäljellä oli reilu parikymmentä metriä, loivia kaarteita, ei selkeitä kulmia. Välillä lisäsin verta, alkuun ja loppuun enemmän. Lopussa oli nameja.

Jäljen ajo sujui mielestäni aika kivasti. Luru tietää vanhastaan mitä jäljellä on tarkoitus tehdä, eikä tuntunut haittaavan vaikka käveltyyn jälkeen tuli veri lisäksi. Luru ei siis mitenkään jännännyt verta, mikä on ihan positiivista :) Kerran harhautui enemmän sivuun jäljeltä, mikä ei ollut suuri ihme, koska tuuli oli melkoinen...