Huh huijaa, nyt ei oikein tiedä mistä aloittaisi, viimeisen kuukauden sisään on tapahtunut niin paljon ja sama meno tulee jatkumaan vielä muutaman viikon! Kerrottakoon nyt ihan tiiviisti, että asuinpaikkaa on vaihdettu Salon viereen Pertteliin, Lurusta tuli kertaheitolla maalaiskoira ;) Lonkka- ja kyynärkuvissa on käyty, virallisia tuloksia odotellaan. Ja parhaillaan odotellaan, josko perheemme lisääntyisi yhdellä karvajäsenellä tässä lähipäivinä, mutta siitä enemmän kun tilanne kehittyy. Nyt filosofointiin.

Olen useaan otteeseen mietiskellyt koiraihmisen osaa yhteiskunnassa. Kuten olen joskus aiemminkin blogiin kirjoitellut, koiraihmisenä saa ainakin täällä Suomen eteläisessä kolkassa välillä sietää jos jonkinlaisia kommentteja. Useimmiten nämä koskevat koiran irtipitoa. Viimeksi eilen lenkkeilimme Lurun kanssa Helsingin itäisemmässä kaupunginosassa niin sanotussa metsäpuistossa, eli kaupungin ulkoilualue joo, mutta ei mikään hoidettu puisto. Pidän Lurua tällaisiassa puistoissa irti kutsuen sen vierelle aina vastaantulijoita ohitettaessa, olivat nämä sitten koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä tai lenkkeilijöitä.

Lenkkeilevä täti huusi meille jo kaukaa, että koira kiinni. Totesin siihen, että juu mä otan sen tähän vierelle, se on käytännössä sama asia. Täti tokaisee siihen että ei ole! Minä totesin tyynesti perään, että kyllähän sinä saat tästä ihan syytteen nostaa, huom. ihan hyvässä hengessä, en mitenkään ärsyttääkseni.

Minun on vaan hirmuisen vaikea ymmärtää miksi joidenkin ihmisten on aina pakko tokaista tuo koira kiinni kommentti, vaikka näkevät selvästi, että koira on kaikinpuolin hallinnassa, eikä se tee vahinkoa kellekään. Ihan tosi, ketä se haittaa, että koirani juoksee tuollaisessa metsäpuistossa vapaana, kuluttaako se näin tehdessään puistoa jotenkin erilailla kuin kiinni ollessaan?? Parasta näissä tyypeissä on se, että kommentit heitetään yleensä ohijuostessa ja ilman katsekontaktia. Minä pysähtyisin oikein mieluusti keskustelemaan heidän kanssaan siitä, mitä he oikein koiranomistjilta toivoisivat? Vai olisiko siis parempi, etten olisi kouluttanut koiraani tippaakaan, se ryystäisi menemään hihnassa vetäen väkisin vastaantulijoiden luokse hypäten päin kuraisilla tassuillaan? Mutta tälllöin ei kukaan voisi valittaa minun rikkovan lakia, koska koirani olisi hihnassa... Ymmärrän todella, että meitä koiranomistajiakin löytyy joka lähtöön, enkä itsekään pidä siitä, että omistajan hallitsemattomissa oleva koira juoksee irrallaan kanssaulkoilijoiden keskellä. Valitettavasti meitä usein arvioidaan juuri sen yhden huonosti käyttäytyneen koiran omistajan mukaan :(

Mutta mikä ihme siinä on, ettei hyvin käyttäytyvä koira saisi kulkea isoissakin kaupungeissa metsäalueilla irrallaan??