No niin, vihdoin! Ehtii hetkeksi istumaan koneen äärelle ja päivittämään tätä ehkä suurinta viimeaikaista elämänmullistusta ;) Luru sai nimittäin viime maanantaina pienen karvakaverin ihan Ruotsista asti. Kaisi toi pennun urheasti syksyflunssassa meille kotiovelle saakka, KIITOS siitä Kaisi!! Siitä eespäin ollaan totuteltu kahden koiran talouteen.

Pennuissa on eroja, sen tietää toki jokainen. Jossakin määrin toisen koiran on varmasti myös helpompi tulla pentuna taloon, onhan siellä ainakin yksi lajitoveri korvaamassa eroa sisaruksista ja emosta. Silti jaksan edelleen ihmetellä miten helppoa kaikki on tämän uuden pienokaisen kanssa ollut?? Ensimmäisenä yönä rutinan alkaessa riitti yksi murahdus minulta ja loppuyö saatiin nukkua rauhassa. Pentu tuntuu olevan myös opetettu sanomalehtiin jo ensimmäisessä kodissaan, sen verran vähällä lätäköiden kuivailulla on päästy. Ulkona ei todellakaan pelätä, vaan pingotaan minkä kintuista lähtee Luru-tädin perässä. Hyvin tuo myös Lurulle pärjää, vaikka vauhdissa jää jälkeen niin omaa tahtoa löytyy kyllä senkin edestä. Yksinjääminen, jota ollaan harjoiteltu sekä yhdessä huoneessa että koko kämpässä sujuu hämmästyttävän pienellä rutinalla. Samoin auton koiravöihin kytkeminen otettiin vastaan asenteella "jaahas, että tämmöisiin sitten. Noh, otanpa tässä sitten torkut" ;) Ruoka maistuu ja mielellään maistuisi myös Lurun ruuat, pienokainen on aivan vakuutunut siitä, että isomman ruoka on parempaa :) Mitä vielä kehuisin... juu, hihnassa kuljetaan melkein kuin aikuinen koira (tässä toki varmasti auttaa Lurun malliesimerkki) ja katsekontaktia osataan jo odottaa ulos/sisään tultaessa ja ruokaa saadessa. Kaiken kaikkiaan neiti on niin reipas ja tasapainoinen tapaus, että oksat pois. Ongelmia jos tulee, luulen niiden koskevan enemmänkin pienen vahvaa omaa tahtoa...

Nimeksi piti tosiaan tulla Mökö. Kyllä se olikin Mökö täydet kaksi päivää. Kolmannen päivän aamulla Jaska totesi pentua katsellen, ettei sitä oikein osaa Mököksi sanoa, kun se on niin kaunis. Ok, päätettiin pitää kiinni aikaisemmasta versiosta ja pikkuprinsessasta tuli Zia.

Viime torstaina oltiin molempien koirien kanssa tutustumassa paikallisen koirakerho Tassun TOKOtreeneihin. Zia odotti autossa kun treenasin Lurua ja pääsi sitten itsekin sylistä haistelemaan ja seuraamaan treenikentän menoa. Siellä myös muut ihastelivat pienen reippautta ja rohkeutta :) Tänään käytiin sitten itsenäisesti pyörimässä kentällä tutustuttaen neitejä agilityesteisiin.