Noin, tulipa käytyä neitien kanssa lääkärissä. Totesin ihan heti alkuun, että vaikka nuo kulkevat melkoisen nätisti kaksin hihnassa kotioloissa, niin lääkärin vastaanotto on sen verran jännä kokemus pienelle, että se pistää hyörimään ja pyörimään väkkärän lailla. Hihnat olivat alta aikayksikön epämääräistä solmua mun jalkojen ympärillä ;) Tilanne onneksi helpotti kun käskin Lurun istumaan paikoilleen, sai pieni hyöriä rauhassa.

Ekaksi otettiin käsittelyyn Lurun verinäytteet. Koira pöydälle ja toimeksi. Meitä oli kaksi pitelemässä koiraa ja lääkäri otti verta. Luruhan pysyy kyllä kiltisti pöydällä ja ekaksi ihmettelinkin toisen avustajan läsnäoloa pitelemässä Lurun päätä. Sitten välähti! Ei varmaan ole harvinaista, että epämiellyttävässä tilanteessa moni koira päätyy näykkäämään lääkäriä. Jotenkin ei osaa ajatella sellaista vaihtoehtoa, kun Lurulla ei ole missään tilanteessa ilmennyt taipumusta näykkimiseen. No joo, hyvä että meitä oli kolme, mun piti meinaan puolivälissä poistua tala-alalle, sen verran rupesi huippaamaan!!! Ihan outoa, en arastele verta ollenkaan, eikä sen näkeminen aiheuta huimausta. Näköjään kuitenkin ajatus veren "virtaamisesta" ja sen valuttamisesta ei sovi mulle. Sama tapahtui viime keväänä työhöntulotarkastuksen verenoton yhteydessä. Ärsyttävää heikkoutta ;)

Zian rokotus meni ilman suurempia hämminkejä. Onneksi pyysin lääkäriä samalla kurkkaamaan pienen korviin, ne kun ovat mielestäni rähmineet melko paljon. Hiivaa olikin enemmän kuin olisi hyväksi, joten lähdimme kotiin korvatippakuurin kanssa. Mun huimauksen lisäksi harmittaa, että unohdin punnituttaa Zian. Meillä kun ei ole vaakaa niin olen aivan tietämätön pikkuisen painosta.