Ennen Zian saapumista kävin Lurun kanssa kolmeen otteeseen inventoimassa Pohjois-Karjalan tuuli- ja rantakerrostumia. Reissut menivät ihan mukavasti vaikka pitkät ajomatkat välillä ahdistivatkin. Lurun kanssa on mukava reissata, se kun yleisesti ottaen osaa käyttäytyä jopa hotellissa ;)

Tulipa viimeisellä reissulla todettua myös se, että kyllä siellä Pohjois-Karjalassa joitain suurpetojakin liikkuu. Olimme päässeet kohteelle vievän metsäautotien päähän kun koko aamupäivän jatkunut sade lakkasi. Totesin harmikseni tien ajokelvottomaksi mikä tarkoitti muutaman kilometrin ylimääräistä tallustelua. Tästä ja ylipäätään koko inventoinneista ärsyyntyneenä päästin Lurun ulos autosta ja rupesin keräilemään kamoja mukaan. Luru oli heti auton vierellä omituisen levoton, haisteli ja pälyili ympäriinsä. Lähtiessämme kävelemään tietä pitkin neidin outo käytös jatkui, se teputti jäykkänä eteenpäin ja jäi useaan otteeseen jälkeeni (yleensä Luru juoksee iloisena mun edellä). Rupesin siinä katselemaan maahan ja kappas, kaksi riviä ison koiran tassunjäljen näköisiä jälkiä risteili edessämme. Jatkoimme vielä hetken kunnes tieltä löytyi aivan tuore kakkakasa. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että käännyimme takaisin autolle…

Eihän ne tietty välttämättä susia olleet…mutta tämä parivaljakko ei jäänyt sitä selvittämään ;)

Kuvasaldoa reissulta:

Kolilta löytyi hienoa ruskaa ja paljon mustikoita:

 

 

Jotenkin vain viihdymme soiden läheisyydessä:

 

 

Oppi se meidänkin vesikoira vihdoin uimaan…

 

Ja todettakoon vielä, että vanha, uskollinen Saabikin kesti monet tuhannet ajokilometrit. 200 000km meni rikki Kolilla :)