Joo, ei tosiaan tullut talvi jäädäkseen :( Meilläkin täällä maalla sää vaihtelee ihan päivän mukaan, tänään voi sataa jäistä vettä ja huomenna olla pakkasen puolella. Kyllä tämä Etelä-Suomen talvi on ihana! Harkitsen koko ajan Lurun ajelemista, kuratassut kypsyttää. Mutta kun tahtois viedä sen muutamaan näyttelyyn (vihdoin!) tuossa alkuvuodesta niin ehkä yritän vielä sinnitellä. Zia taasen on ihanassa turkissa kuran puolesta, sateella neitiä kyllä vähän viluttaa ja pohdiskelenkin tässä pitäisikö kumminkin hankkia yksi juniorikokoinen takki...

Molempien kanssa treenaillaan viikottain, tosin aika löysällä tahdilla. Lurulla nouto on edistynyt hyvin, tuntuu että hitaakin hitaammalla harjoittelulla ainakin pidosta on tullut tosi tasainen ja rauhallinen. Nyt pikkuhiljaa harjoitellaan liikettä loppuun niin, että jätän Lurun, pistän kapulan maahan sen eteen X metrin päähän ja menen itse vielä kauemmas. Nouda-käskyllä saa sitten noukkia kapulan ja tuoda luokseni perusasentoon. Pitää ehkä hankkia vielä yksi kapula, jossa olisi isommat laipat, saattaisi maasta noukkiminen helpottua. Luoksetulon pysäytys seisomiseen on aloitettu, näin aluksi niin, että käsky "seis" tulee heti Lurun lähdettyä liikkeelle. Tuntuu sujuvan melko hyvin, ainakin vielä lyhyellä matkalla. Kaukoissa maahanmeno ei ole ongelma, sen tiesin heti. Sen sijaan istumaan nousemista olen harjoitellut ihan tarkoituksella pitkään lyhyillä etäisyyksillä, jotta sisäistäisi ehdottoman oikean tekniikan, eli ei senttiäkään eteenpäin, vaan peppu pysyy just paikoillaan. Ainoastaan paikallaolo on ihan täysin retuperällä, sitä en ole säiden takia (tekosyy??) harjoitellut montaakaan kertaa. Olisi mukavampi päästä sisätiloihin harjoittelemaan. Pelkään Lurun ottavan lonkka-asennon hanakasti ainakin mun lähtiessäni vinoon pois sen luota :(

Zia-neiti harjoittelee ihan perusteita, eli istumista, seisomista ja maahanmenoa sekä hetken malttamista näissä asennoissa. Myös perusasento eteen istuen on työn alla. Kiinnisidottuna odottamista on harjoiteltu ihan pennusta pitäen Lurua treenatessa. Alussa itki, mutta iän ja harjoittelun karttuessa tyytyi osaansa. Tätäkään ei olla tehty aikoihin säästä johtuen, mutta homma jäi ihan hyvälle mallille. Ziassa on ihanaa se, että toisin kuin Luru, se tuo oma-aloitteisesti lelujaan mun luo ja oikein haastaa vetoleikkiin. Luruhan on aina ollut hyvin tyytyväinen ihan itsekseen leluilla leikkiessään ;) On sekin nykyään onneksi tajunnut, että on paljon kivempi kun minä vedän siitä lelun toisesta päästä :)

Viikonloppuna käytiin moikkaamassa Vanu-siskoa Helsingissä. Sää oli mitä ihanin ja perrotyttöset nauttivat pellolla kirmailusta täysin rinnoin! Vanun emännältä sain muutamia ihan huippuja kuvia, niistä suuri kiitos!!! Ja mukaamme saama pakastettu fasaani lämmitti myös mieltä tulevia metsästysharjoituksia ajatellen ;) Siitä kiitos myös Marjolle ja Hannalle!!