Espanjanvesikoiran luonteesta sanotaan rotumääritelmässä näin:

Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin.

Tämän määritelmän mukaisesti minulle tulee mielikuva helposti oppivasta, älykkäästä, sopeutuvaisesta ja ennen kaikkea tasapainoisesta koirasta. Todellisuudessa perrojen luonteissa löytyy todella paljon vaihtelua ja mikä itseäni on erityisesti huolettanut on se, että rauhattomia/häslääviä/kärsimättömiä, voisiko jopa sanoa heikkohermoisia, yksilöitä tuntuu löytyvän aivan liikaa :( Toki tämä on myös mielipidekysymys, kaikki eivät pidä vaikkapa hervotonta haukkumista koulutustilanteissa ongelmana kun itse ajattelen sen olevan yksi merkki huonohermoisuudesta? Arkuus ja pehmeys ovat myös luonteenpiirteitä, joiden ei soisi perroissa yleistyvän.

Vaikeampaa onkin sitten päätellä mikä koiran luonteessa on perittyä ja mikä koulutuksesta ja ympäristöstä johtuvaa?? Esimerkkinä. Aluksi ajattelin ilman muuta, että Luru on hitusen liian pehmeä. Sen tuntuu olevan vaikea päästä yli joistain tilanteista ja se paineistuu helposti komennuksesta. Käytännön esimerkki, meillä oli Lurun pentuaikana telkkarin edessä puinen sermi. Joku päivä yksin ollessaan Luru oli ilmeisesti pyörittänyt aktivointipallonsa sermiä vasten, sermi oli rymähdyksellä kaatunut. Sama sermi on meillä edelleen käytössä Zian ansiosta ja vieläkin, jos sermiä nostetaan Luru kyyristelee vaikka ei olisi edes samassa huoneessa... Jos komennan Lurua kovemmin, se reagoi siihen helposti jäämällä täysin paikoilleen. Tätä sattuu myös silloin, jos lenkillä komennan Ziaa ja vaikka Luru ei ole lähelläkään niin se saattaa jäädä paikoilleen ja nököttää samalla paikalla, vaikka minä ja Zia olemme jatkaneet jo useamman kymmenen metriä eteenpäin. Tämä voi tietenkin olla täysin minun syytäni, olenko komentanut Lurua liian kovasti? Toisaalta, Zia on alusta asti reagoinut komennukseen ihan eri tavalla. Pikku neidille kun ärähtää, neiti lähtee tulemaan häntä vispaten luokse tyyliin "ai mitä, minäkö, siis olisin tehnyt jotain väärin? Een minä, ollaan kavereita ja koska olen niin suloinen, et varmasti ole minulle vihainen ;)". Eikä sille yleensä voikaan olla vihainen. MUTTA sitten taas toisaalta, Zia reagoi ääniin ihan eritavalla kuin Luru, joka ei ole koskaan ollut moksiskaan minkäänlaisista pamahduksista/rapisteluista tms. Luru ei myöskään ole ikinä pelännyt mitään vastaantulevaa, kun taas Ziasta esimerkiksi sauvakävelijä on ehdottoman epäilyttävä ja sitä pitää väistää.

Onko Lurun paineistuminen komennuksesta siis ihan omaa syytäni, olenko osannut Zian kanssa toimia maltillisemmin ja välttää ylilyöntejä, vai onko kyse vain Lurun perusluonteeseen kuuluvasta "varovaisuudesta", jonka takia se herkemmin "ahdistuu"? Se on ihan selvä, että Luru on luonteeltaan jäykempi ja huumorintajuttomampi kuin Zia, jos tällaisia termejä koirien luonteista voi käyttää.

Olen asiaa sen verran vatvonut, että päätin jo syksyllä viedä Lurun sopivan tilaisuuden tullen luonnetestiin.

Katselin luonnetestikalenteria Suomen palveluskoiraliiton sivuilta ja lähdin soittelemaan paikkaa. Tiesin kyllä, että tunkua testeihin on, joten olin todella tyytyväinen kun sain meille paikan Ylöjärvelle 19-20.4. Ihan tiedoksi vaan, jos joku lukija etsii luonnetestipaikkaa, Ylöjärvellä on tilaa, sen sijaan

1-2.3 Tuusula
29-30.3 Somero
5-6.4 Helsinki
13.4 Helsinki
19-20.4 Lempäälä
19-20.4 Helsinki
26-27.4 Vantaa

olivat täynnä. Myöskään ei ilmeisesti maksa vaivaa soitella testeihin, joissa tietty rotu on etusijalla, koska yleensä täyttyvät siitä omasta rodusta.

Avoimin mielin lähdetään testiin ja toivon saavani vähän paremman käsityksen Lurun todellisesta luonteesta silloin kun se ei reagoi minun käytökseeni.