Todella turhauttavaa tämä talven tuleminen ja meneminen :( Välillä lunta on hetken verran, juuri sen hetken että ehtii tottua siihen ettei koirien tassuja tarvitse olla koko aikaa pesemässä ja pyyhkimässä. Ja sitten lämpötila menee taas plussalle ja nelijalkaiset kantavat sisään kuraa ja hiekkaa minkä ehtivät!

Eli oikeastaan koko viikonlopun satoi. Pisti mielen sen verran matalaksi ettei huvittanut ryhtyä oikein mihinkään. Turussa olisi ollut lauantaina vesikoiratreffit, olin ajatellut, että Zian kanssa voisi sinne lähteä (Luru juoksuilee, juoksuilee ja juoksuilee, milloin mahtaa tiputtelu loppua???), mutta huomasin lauantai-iltapäivänä, etten ollut koko treffejä muistanutkaan!

Sunnuntaina ajeltiin paikallisen koirakerhon kentän viereisiin metsiin lenkkeilemään. Olipahan oikea stressilenkki! Ei koirille, vaan minulle ;) Meitä vastaan tuli nimittäin pariin otteeseen irrallaan olevia koiria. Mulla on periaate, että en mielellään päästä vieraita koiria omien koirieni luokse, varsinkaan nyt, kun Lurulla on juoksut. Ja Zialle en missään nimessä haluaisi huonoja kokemuksia, vieraista koirista kun ei koskaan tiedä. Ei siinä mitään, molemmilla kerroilla sain omat koirat ihan ok luokseni ja vieraat koiratkin olivat ihan kilttejä, että ei siinä sinänsä mitään. "Stressi" tulikin siitä, mitä tapahtui vieraiden koirien lähdettyä. Mitä tekee Zia-neiti rämäpää kun päästän omat koirat irti? No lähtee täyttä häkää pinkomaan vieraiden koirien perään! No joo, tää nyt on mulle niin järisyttävää, kun Luru ei ole tuota ikinä tehnyt. Tosin pysähtyi se pikkuneitikin kun tarpeeksi kovaa karjaisi ;) Minä vaan jäin taas miettimään, mitä vieraiden koirien omistajat mahtavat minusta ajatella, akka huutaa metsässä keuhkonsa pihalle ;) ;) No joo, olen aina ajatellut, että tärkempää on saada ne koirat pysäytettyä, voi sitten luottaa siihen, että ne pysähtyvät myös vaaratilanteissa. Eiköhän se ole kuitenkin tärkempää kuin imagoni kanssakoiranulkoiluttajien silmissä :)