Niin se aika kuluu. Luin eilen kirjan "Marley ja minä" ja totean kirjailijan tavoin, että koirissamme todella huomaamme ajan kulun. Sillä lailla konkreettisesti. Pitäisiköhän niitä ihmislapsiakin miettiä jossain vaiheessa ennen kuin huomaan olevani reilusti lähempänä 40 veetä?? Valitettavasti vauvakuumetta ei ole vielä tässä osoitteessa ilmennyt ja elämä tuntuu ihan riittävän kiireiseltä jo noiden nelijalkaisten kanssa ;) Joten tulevat mummut/mummit, papat/vaarit, tädit, sedät jne. saavat kyllä vielä odottaa :)

Loppuun lyhyesti, juu, Lurun kanssa tokoiltiin viikko sitten ja todettiin, että meillä tosiaan on ongelma. Kakkostulos sieltä napsahti ja tajuaminen, ettei ole järkeä laittaa yhtään koeilmoittatumista menemään ennen kun homma on paremmalla tolalla. Perusongelma on, että kuin varkain meille on kehittynyt ongelma palkkaamattomuudesta ja mun eleettömyydestä kehässä. Luru perusohjaajaherkkänä koirana mieltää tilanteen niin, että hää tekee jotain väärin ja into kehässä hiipuu ja hiipuu. Joten kokeen jälkeen ajoimme karvat pois ja keskitymme etsimään kadonnutta intoa ja motivaatiota :)

Karvojen ajelu toteutettiin tällä kertaa asteittaisena ja Luru näytti hetken tältä: