Viikko sitten ajeltiin kauheassa syyssäässä Kaisan luokse treenaamaan. Kyllä sitä taas vaihteeksi mietti onko mitään järkeä lähteä harrastuksen takia ajelemaan 1,5h suuntaansa kauheassa vesisateessa. Motari oli aivan hirveä! Perille päästiin kuitenkin ehjänä ja alkutreenien ajan oli jopa selkeää säätä. Sitten iskikin sellainen rankkakuuro, ettei mitään rajaa :( Tokan treenin aiheeksi olin ajatellut nostaa seuraamisen keston, eli tarkoitus oli ottaa pitempää pätkää. Samoin olin ajatellut kysyä neuvoja kaukoihin seisomisen osalta (jota ei siis olla vielä harjoiteltu lainkaan, kun AVOssa on vain istu-maahan-istu sarjaa). Aloitettiin kuitenkin muutamalla luoksetulolla, joita viimeksi harjoiteltiin. Tänään koitettiin myös koko liikettä, eli ensiksi luoksetulon pysäytys ja palkka lentää taakse, sitten heti perään suora luoksetulo. Huomasi selvästi, että en ole ottanut tarpeeksi suoria luoksetuloja täydellä matkalla. Eli Luru selkeästi odotti pysäytystä koko ajan, vaikka tehokas jalkojen välistä palkkaus onkin tuonut vauhtia luoksetuloon lyhyellä matkalla. Tästä siis selkeä kotiläksy, luoksetuloja täydeltä matkalta.
Jatkettiin seuraamisella. Aloitin kysymällä seuraamisen paikasta, se kun on Lurulla päässyt vähän epämääräiseksi, varsinkin perusasennot tekee helposti vinona ja vähän liian eteen. Päätettiin siis aloittaa niistä. Ensiksi otettiin ihan perusasento-muutama askel-perusasento-muutama askel jne. sarjaa. Tässä ei juuri ollut ongelmia. No sitten koitettiin kuinka hyvin Luru osaa hakea paikan uudelleen, eli tehtiin seuraavaa sarjaa perusasento-muutama askel eteen/oikealle-perusasento jne. Eli niin kuin pohkeenväistönä, liikuttiin vinosti eteen-sivulle ja koira joutuu tekemään töitä myös takapäällään saadakseen aikaan suoria perusasentoja. Suunnilleen tässä vaiheessa iski se hirmuinen kuuro... Sinniteltiin kuitenkin reippaina ulkona x) Noissa vinoon seuraamisissa huomasi selvästi miten Luru tuppaa turhautumaan kun ei tule tarpeeksi monta onnistumista palkalla. Suorat asennot nimittäin merkittiin naksulla ja palkalla, vinot jätettiin huomiotta. Päätettiin ottaa vielä sisätiloissa pelkkää peruasentoon tuloa edestä, Luruhan tulee kiertäen vanhaan tyyliin kun en aikanaan osannut opettaa sille etukautta kiepsaamista. Sisätiloissa saatiinkin aikaan Lurulle melkoinen turhauma ;) Tarkoitus oli, että mulla on namit vasemmassa kädessä, Kaisalla naksu ja otan aina yhden perusasennon, käännyn koiraa kohti ja kutsun uudelleen perusasentoon. Luonnollisesti Kaisa palkkasi pelkistä suorista asennoista. Noh, Luru neiti Ihaa-aasi päätti, että kaksi peräkkäistä palkkaamatonta perusasentoa tarkoittaa, että hommassa on jotain todella mätää ja laittoi päälle "apua, mä en ehkä pysty tekemään mitään, en edes liikkumaan, istun vaan tässä ja näytän surkealta" vaihteen ;) ;) Oikeasti tuo oli kyllä aika hiton turhauttavaa!!!! Koiran ei tartte muuta kun tulla sivulle ja tulee palkkaa, kuinka helppoa voi olla? Tästä huomasi silti selvästi, että Lurulla on todella alhainen epäonnistumisen sietokyky, muutama palkkaamaton suoritus saa aikaan epätoivon... Eli juuri sitä mitä viimeisessä kokeessakin tapahtui. Tästä siis kotiläksyä, ruokaa ei tipu ennen kun pystyy useamman suorituksen sarjaan ja jos ei epäonnistumisten jälkeen pysty tulemaan tokalla käskyllä peruasentoon, ruoka pois ja neljän-viiden tunnin jälkeen uusi yritys.
Treeniä, treeniä!
Jatkettiin seuraamisella. Aloitin kysymällä seuraamisen paikasta, se kun on Lurulla päässyt vähän epämääräiseksi, varsinkin perusasennot tekee helposti vinona ja vähän liian eteen. Päätettiin siis aloittaa niistä. Ensiksi otettiin ihan perusasento-muutama askel-perusasento-muutama askel jne. sarjaa. Tässä ei juuri ollut ongelmia. No sitten koitettiin kuinka hyvin Luru osaa hakea paikan uudelleen, eli tehtiin seuraavaa sarjaa perusasento-muutama askel eteen/oikealle-perusasento jne. Eli niin kuin pohkeenväistönä, liikuttiin vinosti eteen-sivulle ja koira joutuu tekemään töitä myös takapäällään saadakseen aikaan suoria perusasentoja. Suunnilleen tässä vaiheessa iski se hirmuinen kuuro... Sinniteltiin kuitenkin reippaina ulkona x) Noissa vinoon seuraamisissa huomasi selvästi miten Luru tuppaa turhautumaan kun ei tule tarpeeksi monta onnistumista palkalla. Suorat asennot nimittäin merkittiin naksulla ja palkalla, vinot jätettiin huomiotta. Päätettiin ottaa vielä sisätiloissa pelkkää peruasentoon tuloa edestä, Luruhan tulee kiertäen vanhaan tyyliin kun en aikanaan osannut opettaa sille etukautta kiepsaamista. Sisätiloissa saatiinkin aikaan Lurulle melkoinen turhauma ;) Tarkoitus oli, että mulla on namit vasemmassa kädessä, Kaisalla naksu ja otan aina yhden perusasennon, käännyn koiraa kohti ja kutsun uudelleen perusasentoon. Luonnollisesti Kaisa palkkasi pelkistä suorista asennoista. Noh, Luru neiti Ihaa-aasi päätti, että kaksi peräkkäistä palkkaamatonta perusasentoa tarkoittaa, että hommassa on jotain todella mätää ja laittoi päälle "apua, mä en ehkä pysty tekemään mitään, en edes liikkumaan, istun vaan tässä ja näytän surkealta" vaihteen ;) ;) Oikeasti tuo oli kyllä aika hiton turhauttavaa!!!! Koiran ei tartte muuta kun tulla sivulle ja tulee palkkaa, kuinka helppoa voi olla? Tästä huomasi silti selvästi, että Lurulla on todella alhainen epäonnistumisen sietokyky, muutama palkkaamaton suoritus saa aikaan epätoivon... Eli juuri sitä mitä viimeisessä kokeessakin tapahtui. Tästä siis kotiläksyä, ruokaa ei tipu ennen kun pystyy useamman suorituksen sarjaan ja jos ei epäonnistumisten jälkeen pysty tulemaan tokalla käskyllä peruasentoon, ruoka pois ja neljän-viiden tunnin jälkeen uusi yritys.
Treeniä, treeniä!
Kommentit