Meinaan palata vanhoihin tapoihini eli blogipäivitykset laahavaat taas hieman jälkijunassa.... Noh, todettakoon että koko ajan tapahtuu, tässä välissä on ehditty pariin otteeseen katsomaan Zian Caraydan-kennelsisaruksia (ihania pötkylöitä, pentulaatikossa olisi voinut viipyä monta tuntia!) ja muutenkin tapaamaan tuttuja, mm. Charon&Rufuksen ja Pandan&Nerin kanssa on lenkkeilty kuraisissa metsissä. Päiviltä sain myös kasan koiralukemista mukaan, kasa odottelee tuossa yöpöydällä ja tänään aion iskeä siihen kiinni ;)

On myös käyty toisen kerran Kaisa Hilskan treenattavana. Sanottakoon noista ensimmäisen käynnin neuvoista, että ne ovat todella auttaneet :) Luru on siis siirretty yhteen ruokaan päivässä ja aina ennen ruokaa treenataan. Joskus treeni on ihan muutama pikkujuttu, mutta aina joutuu tekemään jotain päästäkseen ruualle. Jess vapauttavana sanana vaihtui Bra-sanaan. Huomasin toistelevani Jess-sanaa ihan liikaa arkielämän tilanteissa. Treeni-intoa on nyt molemmilla ja jostain syystä pattitilanteita ei enää ole tullut. Tämä johtuu varmasti ihan asennemuutoksesta, enää emme väännä väkisin tavoitteena seuraava ja seuraava koe, vaan hiotaan liikkeitä rauhassa loppuun ja katsellan sitten kokeita. Ensi viikolla alkava hallikausi tekee hyvää siinäkin mielessä että Luru tottuu treenaamaan hallissa. Tällöin hallikokeetkin ovat mahdollisia, aiemmin en ole niihin uskaltautunut kokeilemaan... Zia-pikkuinen on ihan huomaamatta siirretty samaan rytmiin ja pientä edistystä on pikkuneidinkin kanssa tapahtunut :)

Toisen treenin aiheiksi nostin luoksetulon ja noudon. Lurulla on periaatteessa kaikki muut AVO-liikkeet ihan valmiina ja ongelmat olivat kiinni motivaation puutteesta. Luoksetulossa ja noudossa on kuitenkin ilmennyt molemissa sama ongelma. Luru-neiti ei tohdi enää tulla eteen istumaan. Esimerkiksi noudossa se juoksee kapulalle, noukkii sen hyvin, lähtee juoksemaan takaisin, mutta pari metriä ennen hidastaa, hidastaa, hidastaa.... Ja tarvitsee toisen käskyn tullakseen eteen istumaan :( Molemmissa liikkeissä  olen varmasti aiheuttanut ongelman ihan itse. Luoksetulossa olen korostanut niin paljon pysäytystä, että loppuliike on jäänyt usein tekemättä ja koiralla on epävarma olo eteenistumisesta. Noudossa taas olin hinkannut ja hinkannut kapulan hyvää pitämistä luovutusasennossa niin kauan, että Luru yhdistää siihen liian rauhallisen vireen.

Kokeiltiin miten nouto toimii esteen kanssa, eli hyppynoutona. Noh, tämähän meni aivan tyylipuhtaasti, ei mitään ongelmia eteenistumisen kanssa. Samalla saadaan kaupan päälle tiukka ote kapulasta, koska koira tiukentaa otettaan luonnostaan hypätessään esteen yli. Samoin huomattiin, että  eteenistuminen on tosi hidas, eli peppu menee tooodellaaa hiiitaaasti maahan. Tähän neuvona, nameja käteen, toiseen naksu ja kapula, annetaan kapula koiralle, käsky ja naksaus ja palkka heti kun peppu koskee maata. Lisälsi voidaan palkata jonkin verran lelun taakseheitolla koiran juostessa takaisin päin kapula suussaan. Eli tiivitettynä, naksulla nopeampaa luovutusasentoon tuloa, esteen kanssa tiukkaa otetta ja iloa liikkeeseen ja maltillisesti taaksepalkkausta koiran juostessa luokse.

Luoksetuloon taas sovelletaan jalkojen välistä palkkausta. Jätetään koira, kävellään haluttu mitta, lelu taskussa / huomaamatta kädessä, kutsutaan kokeenomaisesti, mutta viime hetkellä ohjaajan jalat aukeavat ja koira saa juosta jalkojen välistä kiinni leluun. Tällä pyritään saamaan luoksetuloon tiettyä röyhkeyttä, jota ei Lurun tyypisellä koiralla voi varmaan koskaan olla liikaa ;)

Näillä siis eteenpäin. Turhauttamispäiviä olen ollut vielä laiska ottamaan, joten nekin pitäisi nyt kipi kapi lisätä ohjelmaan. Kun saisi aikaiseksi!