Totesin tässä viikolla, että ollaan Lurun kanssa varsin valmiita uuteen yritykseen hakea se viimeinen ykkönen (heh, todella itsevarmaa ;) AVOsta. Kaikki tuntuu sujuvan tosi hyvin, noutokin on saatu siihen pisteeseen, että koira oikeasti nauttii siitä ja laukkaa myös takaisintulomatkan entisen ravaamisen sijaan. Kaukoja on treenattu vähiten ja niistä olenkin epävarmin. Luoksetulon pysäytys on sillä mallilla, että neitinen lähtee tulemaan vauhdilla ja tulee vauhdilla luokse myös pysäytyksen jälkeen. Meidän treenit on keskittynyt lähinnä tuohon luoksetulon vauhdin vaalimiseen, kun päätin että ennemmin haluan koiran tulevan vaikka ilman pysähdystä iloisesti luokse kuin himmaavan ja himmaavan ennen pysähdystä ja pysähdyksen jälkeen joko ravaavan luokse tai jääden kesken matkan seisomaan epävarmana. Tämähän oli meillä tilanne liikkeen suhteen viime syksyllä. Ne muutamat kerrat, kun on pysäytys otettu on Luru kyllä pysähtynyt todella hienosti, joten mennään näillä eväillä :) Muissa liikkeissa ei ole ongelmia ollutkaan, tosin esimerkiksi seuraamisen käännöksiä on harjoiteltu kovasti ja varsinkin vasemmalle käännös on parantunut huimasti, Luru oikeasti kääntyy siinä mukana, eikä loittone käännöksessä kuten ennen.

Vähän vaan on huonosti kokeita meillä päin näin talvikautena... Nyt viikonloppuna olisi Liedossa ja meillä oli sinne itseasiassa peruutuspaikkakin. Kovasti mietin ja mietin kumpi on kivempaa, mennä koittamaan viimeistä ykköstä vai lähteä viettämään talviviikonloppua Jaskan ja koirien kanssa pidemmän hiihtoretken merkeissä. Noloudekseni täytyy myöntää, että valitsin hiihtoretken ;) En tiedä mihin on kunnianhimoni kadonnut, mutta ajatus lauantain viettämisestä 15 koiran kokeessa klo 13:30-17 (pahimmillaan) ei sitten kuitenkaan napannut. Olis alkanut aamusta, niin oltais ehdottomasti menty! Noh, katselemme seuraavia, kyllä niitä vielä tulee.

Zian kanssa päästiin toissapäivänä tokana tehotreenipäivänä siihen, että 8/10 maahanmenosta niin, että käskytin istualteen oli oikealla tekniikalla. Eilen sitten nostettiin kriteeriä niin, että minä olen polvillani. Tässä vaiheessa kun saadaan sama onnistumisprosentti niin korotetaan vaatimuksia niin, että olen seisaaltaan. Käytän siis vain ja ainoastaan käskyä "maa", kaikki ylimääräiset käsiavut on nyt jätetty.