Ziiuska jäljesti useampaan otteeseen kesällä, alla listattuna järjestyksessä:

13.6. Kittamaalla
Pituus: Ehkä noin 500m
Ikä: Vajaa 4h
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto kallioinen rinne, eli hyvin kuivaa. Useammassa kohtaa jälki kulki paljaan kallion päällä. Muoto AVO-jäljen mukainen, eli kaksi suoraa kulmaa, joissa makaukset.
Miten sujui: Sujui hiukan haparoiden. Varsinkin ensimmäinen sivu ja ensimmäinen kulma meni vähän niin ja näin. Kalliokohdat sen sijaan eivät tuottaneet ongelmia. Perässä tulevat Jaska ja Luru aiheuttivat selvästi liikaa häiriötä.
Mitä opimme: Jätä Luru muualle odottelemaan :)

23.6. Parkanossa
Pituus: Ehkä noin 400m
Ikä: Vajaa 3h, mutta verta laimennettu vedellä suhteella 1:1
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto puhdasta mäntykangasta, eli ei alikasvospuustoa. Pääasiassa vähän kenttäkerroksen varpuja, mutta osa jäljestä kulki lähellä rantaa, jossa kasvoi polvenkorkuista suopursua (minun polven, ei Zian). Muoto mutkitteleva "salama", jossa kaksi makausta alun ja lopun lisäksi.
Miten sujui: Sujui hyvin :) Eteni kuin juna ilmaisten makaukset nätisti :) Edes perässä tulevat kolme ihmistä ja kaksi koiraa eivät haitanneet.
Mitä opimme: Veren laimentaminen toimii hyvin jälkeä vanhentavana. Ehkä on kuitenkin hyvä harjoitella myös häiriöitä perässä, ei siinä ainakaan mitään häviä :)

Kuva Sailan ottama

Tämäkin Sailan käsialaa

VIRALLINEN MEJÄ-KOE SALOSSA 26.7. (SALON SEUDUN NOUTAJAT) -> MEJÄ AVO2
Pääsimme varasijoilta mukaan oikeaan Mejä-kokeeseen heinäkuun lopulla. Mietin kyllä vähän, että mitähän tästä tulee, kun edellinen jälki on tehty kuukausi sitten, eikä koemittaista jälkeä ole ollenkaan harjoiteltu... Hyvin kuitenkin kävi, tulos saatiin! Koe oli perinteinen, eli jäljet tehtiin lauantaina ja varsinainen koe oli sunnuntaina. Mulle sattui loistava pari jälkien tekoon, kun hää oli kokeessa tuomariharjoittelijana :) Ihan helppoa se AVO-jäljen teko loppujen lopuksi on, kun vähän osaa käyttää kompassia. Opin myös, että makaukset ovat todella isoja, olen tehnyt paljon pienempiä harjoituksissa. Tässäkin kokeessa makaukset olivat avomakauksia. Totesin myös, että mun askelmitta on paljon arvioimaani pitempi, eli todellisuudessa tekemäni jäljet ovat olleet pitempiä kuin olen luullut. Käyttökelpoinen vinkki oli myös se, että veren voi hyvin kaataa suoraan pullosta kostealle sienelle (makauksen päällä tietenkin). Huomattavasti siistimpää kuin kannellisen purkin kanssa pelaaminen. Jälki kannattaa myös piilomerkata kunnolla ja joitakin avomerkkejä saa myös jättää.

Sunnuntai alkoi laukaisukokeella, jota sitäkin jännitin, koska Zialla ei ole sitä varsinaisesti testattu. Mitään ongelmia ei onneksi ilmennyt, neiti oli vain todella tohkeissaan, kun hänen kanssa tehdään :) Opastin ensiksi tekemäni jäljen. Tämä koira kulki suuren osan jäljestä hyvin jäljen sivussa ilmavainulla. Ensimmäisen kulman se ohitti kokonaan, eli se makaus jäi ilmaisematta. Lisäksi ohjaaja kannusti koiraa koko ajan toistuvilla kehoituksilla jatkaa jäljestystä. Silti tällä suorituksella sai 1-tuloksen, eli selvästi koiraa saa ihan reilusti kannustaa. Zian oma jälki lähti todella vauhdikkaasti käyntiin, kun tyttönen suorastaan kiskoi jäljelle ;) Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt hillitä menoa selvemmin sillä ensimmäisellä 10m jossa koiraa saa ohjata. Annoin Zian jäljestää varsin itsenäisesti ja sen se tekikin, mutta meno oli niin reipasta, että ensimmäisen kulman ohitimme hujauksella. Se onneksi löytyi kaarroksilla, mutta toisella suoralla pikkuinen harhautui jostain kumman syystä paluujäljelle ja siitä saimme hukan. Toka kulma ja makaus löytyi hyvin, mutta siihen Zia sitten jumittikin haistelemaan ikuisuudeksi. Meinasi kyllä hermot pettää, olisi pitänyt enemmän kehoittaa jatkamaan tässä vaiheessa. Viimeinen suora meni kuitenkin nätisti ja kaato löytyi hyvin. Ylipäätään Zia jäljestä minun makuuni todella hyvin, suoraan jäljen päällä maavainulla, mutta erityisesti tuon hukan takia saimme 2-tuloksen. Ei muuta kuin lisää harjoituksia ja ensi vuonna uudestaan! Kuvassa Zian jälki on nro 41.

Aina, kun Zia on jäljestänyt olen tehnyt helpon jäljen myös Lurulle. Yleensä se on ollut aikamoista säheltämistä, mutta viime jäljellä näkyi jotain edistystä. Saimme elokuussa mukavaa vesikoiraseuraa mökille, kun Lilli, Rasta ja Fari saapuivat emäntineen jalkiharjoituksiin. Tällöin jokaiselle koiralle oli tehty yksi jälki. Lurun oli lyhyt, mutta siinä oli kuitenkin kaksi suoraa kulmaa. Aikaisempaan verrattuna jäljestys sujui suorastaan loistavasti, jopa kulmat Luru selvitti itsenäisesti. Hienoa tyttönen! Kaikilla muillakin jäljestys sujui, kenellä paremmin, kenellä huonommin, mutta kaikki löysivät lopulta kaadolle. Mukavaa oli myös kahvitella jälkien vanhenemista odottaessa :) Myös alla olevista kuvista iso kiitos Sailalle!