Osallistuimme ennakkoluulottomasti Ziiuskan kanssa Leena Välimäen pitämälle Tavoitteena TVA-kurssille syyskuun loppupuolella. Kurssi oli suunnattu nuorille koirille, jotka vasta aloittelevat treenausta, joten arvelin sen soveltuvan mainiosti minulle ja Ziialle, kas kun me emme ole juuri tavoitteelisesti treenanneet, vaikka yhtä sun toista onkin harjoiteltu. Kurssipäivänä kyllä totesin, että suurin osa paikalla olevista koirakoista eivät todellakaan olleet "aloittelevia", vaan monella oli jo aika monta liikettä melko pitkälle treenattuna. Ei se silti meidän menoa haitannut vaan otimme tyytyväisinä mallia muista :)

Leenan lähtöajatuksena on se, että jos opettaminen aloitetaan EVL-luokan liikeistä, niin kaikki alempien luokkien liikkeet tulevat siinä samalla kuin kaupan päälisiksi. Hänen koulutustapansa perustuu hyvin pitkälle koiran kanssa leikkimiseen, eli liikkeiden opettaminen tapahtuu ikään kuin leikin varjolla, siis leikin osana. Ei ollenkaan hullumpi ajatus minunlaiselle henkilölle, joka tuppaa ottamaan koulutuksen vähän turhan vakavasti ja puurtamaan yksi osanen kerrallaan takaperin ketjuttamalla. Leenan tapa opettaa oli sellainen, että harjoitus esiteltiin sanallisesti ja sitten sitä ruvettiin toteuttamaan Leenan kiertäessä koirakon luota toiselle vastaillen kysymyksiin. Vähän mulla jäi sellainen olo, että kuinka paljon tästä saisi aloittelija irti? Itselle kun on koulutuksen perusteet kumminkin tuttuja niin kovin yksityiskohtaisia ohjeita ei välttämättä kaivannut, mutta aloittelevan kouluttajan kohdalla on toisin... Yksityiskohtaisia ohjeita kun ei harjoituksiin saatu.

Ajatuksena oli minusta enemmänkin treenata eri liikkeisiin tarvittavia taitoja, ei niinkään kokonaisia liikkeitä. Kirjaan alimmaksi tehdyt harjoitukset ja mitä EVL-liikettä kussakin pohjustettiin. Ennen sitä kerron kuitenkin kuinka kurssi meidän osaltamme sujui. Ziiuskan suhteen olen tehnyt sen virheen, että se on kulkenut aivan liikaa Lurun treenien mukana. Tyttösen kanssa on treenattu ihan pennusta lähtien, mutta aivan liian vähän yksin ilman Lurun läsnäoloa. Kovasti siis jännitin, kuinka meillä sujuu tämä neljän tunnin treenisessio suhteellisen vilkkaassa Kupittaan puistossa kun Lurukin lähti Jaskan matkaan ja olimme Zian kanssa aivan kaksin.

Kaksi ensimmäistä tuntia menikin Zian hiukan ihmetellessä, että mikäs tämä tällainen tilanne oikein onkaan? Zia teki kyllä ihan hyvin töitä, mutta epävarmuus näkyi esimerkiksi siinä, että heitettyä lelua ei tyttö tohtinut tuoda takaisin asti ja repimisleikkikin oli suhteellisen vaisua. Totuttuaan tilanteeseen, eli kahden jälkimmäisen tunnin ajan, alkoi Zian moottori kuitenkin käymään :) Lelut palautettiin luokse asti (jopa pallo, joka ei ole ollut kovin mieluinen) ja sain "raahata" lelua repivää koiraa perässäni pitkin puistoa ;) Zia suoritti kaikki tehtävät hienosti, vaikka osassa alkureaktio olikin epäilevä. Selvästi huomasi, että itsenäisyyttä vaativat tehtävät, kuten kosketusalustan oivaltaminen, olivat tyttöselle haasteellisia. Zia onkin minusta koirana sellainen, että jos se ei tiedä mitä siltä pyydetään, se helposti turvautuu tekemättömyyteen, eli ei tee mitään. Ja minä kun olen kouluttajana sellainen, että alan liian helposti auttamaan koiraa, niin yhtälö ei toimi kovin hyvin... Päivän isoin anti olikin itselleni se opetus, että anna koiralle aikaa oivaltaa itse, älä heti auta ;) Seuraavanlaisia juttuja treenailtiin:

Istuminen ryhmässä
Tätä harjoiteltiin niin kutsuttuna motivaatioistumisena. Pyydetään koira sivulle ja annetaan "istu" käsky. Viedään koiran nähden lelu tai namikuppi vaihteleville etäisyyksille ja joko palataan suoraan koiran luokse ja vapautetaan (vapautus aina perusasennosta!) tai pidetään vaihtelevia aikoja istumassa ennen vapautusta. Ajatus on tehdä paikalla istumisesta motivoivaa. Välillä voidaan myös palata paikallaan istuvan koiran luokse ja seuruuttaa sitä muutamia metrejä ennen vapautusta.

Paikalla makaaminen häirittynä
Harjoitus toteutettiin osissa niin, että ensiksi koirat käskettiin yksitellen rivistä makaamaan (vasemmalta oikealle) ja sitten heti perään yksitellen maasta istumaan (oikealta vasemmalle). Toisessa harjoituksessa mukaan liitettiin koirien luota poistuminen ja palaaminen koirien taakse. Ajatuksena treenata tässäkin eri osia kerrallaan, ei aina koko liikettä.

Seuraaminen
Seuraamisharjoituksessa pyritiin saamaan koira omatoimisesti jatkamaan liikettä. Nameja vasempaan käteen, naksu oikeaan. Ensimmäisen kerran annetaan koiralle "seuraa" käsky ja palkitaan muutaman metrin jälkeen. Tämän jälkeen odotetaan, että koira omatoimisesti hakeutuu uudelleen oikealle seuraamiskohdalle, josta taas palkitaan jne.

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Kauko-ohjaus

Näitä liikkeitä harjoiteltiin ihan puhtaasti tekniikkaharjoituksena ja käskyjen erotteluna. Siis kaukokäskyjen asennonvaihtotreeniä lähietäisyydellä ja käskyjen erottelua leikin lomassa. Leikitään koiran kanssa ja annetaan leikin lomassa "istu", "seiso" ja "maahan" käskyjä. Jos koira tekee oikean liikkeen, palkitaan, jos ei, jatketaan leikkiä. Itse en oikein oivaltanut tässä sitä, miten koira erottaa toimineensa oikein, jos sen kanssa jokatapauksessa jatketaan leikkiä? Mikä siis on se huippupalkka oikeasta liikkeestä?

Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno
Tässä harjoiteltiin erikseen suoraan luoksetuloa ja sen vauhtia ja seisomista&maahanmenoa puun kierron avulla. Koira siis opetetaan kiertämään puu ja juoksemaan takaisin ohjaajan luokse. Kun puunkierto on hallinnassa, voidaan alkaa pysäyttelemään koiraa takaisintulomatkalla joko seisomaan tai maahan. Näin pystytään harjoittelemaan liikkeen osia erikseen. Puun kierron opettaminen aloitetaan ihan puun juurelta. Leikitään koiran kanssa lelulla, otetaan lelu oikeaan käteen ja vasemmalla kädellä ohjataan koira kiertämään puu "kierrä" käskyn kera. Vähitellen kasvatetaan matkaa puuhun ja ANNETAAN KOIRALLE TILAISUUS OIVALTAA LIIKE ITSE ;)

Lähettäminen määrätylle paikalla, maahanmeno ja luoksetulo
Toisin sanoen merkki ja ruutu. Leenan tapa treenata ruutua on opettaa koira juoksemaan aluksi mahdollisimman lujaa sen läpi ruudun takana odottavalle lelulle tai namikipolle. Tämän sujuessa otetaan merkki mukaan kuvioon, eli lähetetään koira merkiltä pikkuhiljaa pidentäen koiran ja ohjaajan välimatkaa. Merkille meno opetetaan erikseen. Tämä sujui Zialta varsin mallikkaasti, mutta jatkossa aion kuitenkin opettaa ruutua kosketusalustan kautta, koska haluan koiran osaavan itse hakeutua ruudun keskelle.

Ohjattu noutaminen
Tätä liikettä pohjustettiin opettamalla koiralle kosketusalustan merkitys. Jatkossa alustaa voidaan käyttää hyväksi koiran opettamisessa erkanemaan merkiltä oikealle ja vasemmalle. Leenan ajatus oli, että koiralle ei anneta mitään käskyä, vaan odotetaan, että se omatoimisesti palaa alustalle palkitsemisen jälkeen. Zia ei tätä tuntunut millään tajuavan. Olemme harjoitelleen alustaa myös kurssin jälkeen ja olen liittänyt käskysanan "paina" mukaan suoritukseen. Johan alkoi sujumaan, eli Zian on selvästi helpompi tajuta liike, kun siltä "pyydetään" sanallisesti pelkän odottamisen sijaan ;)

Metalliesineen noutaminen esteen yli
Liikettä pohjustettiin harjoituksella, jossa koira sai noutaa ihan minkä vaan esineen, PAITSI KAPULAN, esteen yli :) Eli mikä tahansa koiralle mieluisa lelu, käpy tms. Pääasia, että koira oppii hyppämään esteen yli hakemaan esinettä ja hyppämään se suussaan takaisin. Ohjaaja saa toki avittaa koiraa ja pitääkin, jos koko estehyppy on uusi liike ;)

Tunnistusnouto
Tätä harjoiteltiin ihan perinteisellä oman kapulan kätkemisellä ruohikkoon jne. Kurssilla emme Zian kanssa tätä harjoitelleet, mutta jälkeenpäin kylläkin ja kapula löytyykin jo mukavasti. Pitäisi kiireesti ottaa mukaan ne "väärät" kapulat!

 

Leenan ajatus on, että kaikkia näitä harjoituksia tehdään kerran viikossa. Erikseen treenataan sitten kokonaisia liikkeitä. Huh, huh, eli tekemistä riittäisi! Katsotaan nyt sitten mihin rahkeet ja aika riittävät. Positiivisena puolena täytyy kyllä todeta, että näillä keinoilla treenaten harjoittelu oli todella mukavaa eikä pipo kiristänyt :)