Huh huh, mennyt viikonloppu kului totaalisesti agin merkeissä... Olisinko vielä vaikkapa puoli vuotta sitten uskonut?

Perjantaina aloitettiin omatoimitreeneillä. Teemana oli irtoamisharjoituksen jatkaminen, keinu ja välistävetoharjoitukset rinnakkaisilla esteillä ja hyppyneliöllä. Sekä Luru että Zia harjoittelivat tällä kertaa irtoamista tehokkaammin, eli lähdimme samalta viivalta kolmannen hyppyesteen takaa. Varsinkin Lurussa huomasi sen, että omatoimisesti eteneminen ei ole ennestään tuttua. Hienosti kuitenkin oivalsi idean muutaman toiston jälkeen. Välistävetoharjoituksessa ei ollut ongelmia kummallakaan, mutta ei kyllä mitään palavaa intoakaan... Sanoisin, että ihan siistiä perustyötä ilman suurempia hullaantumisia ;) Lisäksi tein molempien kanssa keinua niin, että tavoitteena oli saada koira oivaltamaan loppupäähän pysähdys (tuettu siivekkeellä ylös). Zialle tämä ei ollut ongelma, mutta Lurua selvästi jännitti, kun keinun lauta huojui hiukkasen. Hyvin kuitenkin uskalsi kiivetä aina uudelleen ja tasapainoakin rupesi löytymään. Molemmat menivät myös pituuden ja kepit muutamaan otteeseen.

Lauantai ja sunnuntai vietettiin Mouhijärvellä agilityleirillä. Luru oli ilmoitettu alkeisryhmään ja Zia mölliryhmään. Tiivistettynä alkeisryhmä harjoitteli lauantaina palkalle irtoamista esteellä ja ilman sekä pentuA:lla kontakteja ja vinokeppejä. Mölliryhmä teki lauantaina rataa, jolta löytyi hyppyesteitä ja putkia. Sunnuntaina myös alkeisryhmäläiset pääsivät radalle, jota myös mölliryhmä harjoitteli omalla vuorollaan (edelleen hyppyesteitä ja putkia).

Tiivistettynä omien koirien suorituksista, Lurua hämmensi kovasti lauantain treeneissä hihnan käyttö. Parani kyllä loppua kohden, eikä mennyt ollenkaan lukkoon, hienoa. Sunnuntaina Lurunen pääsi tekemään rataa selvästi nauttien siitä. Radan ensimmäinen vaikeampi ohjauskuvio sai kuitenkin aikaan ilmiön "nyt tuo ihminen käyttäytyy TOSI oudosti, en mä ehkä teekään enää mitään, mulle voi käydä huonosti". Tämä ei nyt sinällään ollut kovin yllättävää, koska eihän Lurun kanssa ole oikeasti juurikaan agilityä harrastettu enkä minä hihku ja rieku tokotreeneissä vaan pyrin enemmänkin eleettömyyteen. Lurun kanssa ongelma ratkesi kuitenkin sillä, että otin lelun ohjaavaan käteen, tämän jälkeen kieputus meni hienosti! Zialla treenit menivät vähän päinvastoin. Lauantain rataharjoittelu meni oikein hienosti. Eihän me sitä loppuun päästy kertaakaan, mutta Zipalla riitti intoa ja vauhtia loppuun asti ja saalis/taisteluleikit sujuivat hyvin. Sunnuntaina harjoitus alkoi ihan hyvin. Ongelmaksi muodostui radan kohta, jossa koira olisi pitänyt viedä yhdeltä putkelta mutkaputken lähemmän suun ohi kauemmasta päästä sisään. Tämä ei ottanut sujuakseen, koska Zia jännäsi mun lähelle tulemista putkeen lähetyksessä. Kohtaa hinkattiin useampaan otteeseen ja sujuihan se lopulta. Zipasen into ehti hinkaamisessa kuitenkin kokonaan lässähtää ja sen jälkeen tullut vaikeampi ohjauskuvio ei enää innostanut tippaakaan. Sama kohta kuin Lurulla ja sama reaktio. Koirien ero on siinä, että Lurulla kierrokset saa uudelleen nousuun lelulla ja Zipalla ei :( Namipalkka ei toimi sen paremmin. Kyllä Ziakin saatiin tekemään ihan kelvollinen suoritus heittämällä lelu jälkimmäisen esteen yli ja siihen sitten lopetettiinkin. Tottakai Zialla oli mittarissa huomattavasti enemmän suorituksia lauantailta ja vähän nukuttu yö uudessa paikassa uusien koirien keskellä. Koira on mikä on ja sellaisena se täytyy hyväksyä, mutta täytyy sanoa että usein kaipaisin Zipalle hiukan enemmän "moottoria" tällaisissa tilanteissa.

Listaan alle vielä leirillä oivallettuja seikkoja:
Palkka voi olla myös ohjaavassa kädessä.
Hihnan ja pannan vastus lisää hinkua esteelle/palkalle.
Esimerkiksi pimeää putkikulmaa harjoitellessa lelu voi ensimmäiset kerrat olla heti putken suulla, sitten se otetaan koiran näkemättä pois ja koira irtoaa silti putkeen.
Kun ohjaaja juoksee lujempaa, saattaa koirakin juosta lujempaa ;)
Ohjaajan kannustus koiran ollessa esim. putkessa lisää koiran vauhtia (mitä, saako ylimääräisiä käskyjä käyttää XD).
Kun palkka on kauempana esteestä, suuntautuu koirankin katse kauemmas.
Koiran voi jättää myös vinoon esteen taakse odottamaan.
Keinun rämähdystä voi harjoitella opettamalla koira itse rämäyttämään pentukeinun koholla oleva pää tassuillaan alas, koira tottuu ääneen ja tömähdykseen.
Keinun liikettä voi harjoitella avustajan kanssa niin, että koira seisoo pentukeinun toisessa päässä ja avustaja keinuttaa keinua pikkuhiljaa yhä laajemmin liikkein. Ohjaaja on koiran puoleisessa päässä tukemassa koiraa ja syöttelemässä sille nameja.

Leirillä opetettiin kontaktien alkeita pysäyttämällä koira hihnan avulla 2on2off. Tykkään itse kuitenkin tässä vaiheessa enemmän meidän alkeiskurssilla opetetusta menetelmästä, koska se perustuu minusta enemmän koiran omaan oivaltamiseen. Mietityttää se, kuinka helppo koiran on hihnamenetelmässä oppia tekemään kontakti ilman hihnaa? Tapansa kullakin, luonnollisesti :) Sain hyviä vinkkejä A:n alastulon vauhdittamiseen, muun muassa loivemmalla esteellä harjoittelun ja valjaista/pannasta tukemisen. Molemmilla haetaan koiralle rohkeutta ja varmuutta alastuloon.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin onnistunut, eikä vähiten loistavan seuran ansiosta! Erityiskiitos Miialle, kun majoitti koko joukon vesikoiranomistajia koirineen :)