Meitä hemmoteltiin tänään :) Kun aikansa kulkee Turun suuntaan treeneihin ja treffeille voi saada lenkkikaverit houkuteltua kotikulmille lenkkeilemään ;) Saimme siis kunnian kestitä Toukoa, Lilliä ja Kaapoa omistajineen Perttelin pelloilla ja metsissä. On aina yhtä terapeuttista pähkätä ja jutella koira-asioista niiden kanssa, jotka jaksavat niitä pähkätä ilman nurinaa (vst. esimerkiksi miehen kanssa keskustelu).

Puheenaiheet liikkuivat tällä kertaa erityisesti agilityn ja perrojen luonteenpiirteiden parissa. Sannan alempana löytyvään kommenttiin ja pohdiskeluun viitaten, ai kauhea kun rupean pohtimaan sitä, kuinka paljon omat koirat heijastavat omia (huonoja) piirteitäni?!? Niinhän se kyllä varmasti on, että samasta koirasta voi tulla hyvin erilainen yksilö erilaisilla omistajilla. Minä tunnustaudun heti etujoukossa koiranomistajaksi, joka tekemällä tekee asioista ongelmia. Ei ole kerta eikä kaksi, kun jompikumpi meidän tytöistä reagoi johonkin asiaan ei-toivotulla tavalla ja minä jään sitten jankkaamaan ja "treenaamaan" tilannetta. Tällöin ainakin osassa tapauksista asiasta, joka olisi ilman ylimääräistä huomiota voinut mennä ohi itsestään, tulee kuin itsestään ongelma. Mikä olisi hyvä esimerkki? No vaikkapa sellainen tilanne, jossa Zia pöhähtää jollekin lenkillä vastaantulevalle asialle. Jos en kiinnittäisi huomiota tilanteeseen, se saattaisi mennä ohitse itsestään. Sen sijaan otan useimmiten asiakseni harjoitella asian kohtaamista/ohittamista siinä ja heti. Esimerkiksi vastaantulijoiden tuijottelu johtaa Zipan tapauksessa siihen, että neiti joutuu minun vastaantulijan puoleiselle sivulleni kävelemään kontaktissa. Niin sanotusti pakkosiedätystä asiaan ;) On tosi vaikea sanoa mikä tilanne menisi ohi itsestään, mikä kaipaa tietoista treenausta ja missä tapauksessa tietoinen treenaus vain pahentaa tilannetta... Sen olen sentään oppinut, että treenitilanteissa stressaavaa koiraa ei kannata huomioida sen kummemmin, eikä ainakaan yrittää pakottaa vaikkapa leikkimään.

Tunnistan itsestäni Sannan kuvailemia piirteitä:
Kaavamainen ja pikkutarkka ohjaaja, joka vaatii koiraltaan aina just eikä melkein saattaa siirtää koiraan yksipuolisen "konemaisen" tavan suorittaa. Tämä kostautuu harjoitteissa, joissa koiralta vaaditaan itsenäisyyttä, päättelykykyä ja rohkeutta itsenäisiin ratkaisuihin.

Joskus on todellakin parempi antaa vain olla ja katsoa asiaa uudelleen seuraavalla kerralla. Onneksi ihminen(kin) on oppiva eläin ja itsetutkiskelu johtaa parhaimmillaan oman käytöksen tietoiseen korjaamiseen ;)