No joo, ehkä tuo treenit on hiukka suureellinen sana, mutta sanotaan nyt vaikka sitten kotiaktivointi ;) Ennen lenkille lähtöä taas kapulan nostoa ja keskittymistä siihen, että pystyn koskettamaan kapulaan ilman, että kumpikaan tytöistä avaa suutansa. Eli ei luovutusta ennen luovutuskäskyä.

Aika hyvin huomasi tässä harjoituksessa Zian oma-aloitteisuuden puutteen. Lentsuhan oli silloin syksyllä vahvasti sitä mieltä, että Zian tyyppisen koiran kanssa ohjaajan täytyy muistaa olla liikaa auttamatta koiraa ja antaa sen oivaltaa tehtävä itse. Sorrun ihan liian helposti auttamiseen, koska olen kärsimätön. Harjoitus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: nosta kapula, anna Sannan koskea suupieltä, luovuta kapula käskyllä ja nami naamaan. Luru rupesi kahden noston ja palkkauksen jälkeen aktiivisesti tarjoamaan uutta nostoa heti, kun pistin kapulan maahan. Zia teki tehtävää ihan mielellään, mutta joka kerta kun laskin kapulan maahan, pitä sitä vähän tökkäistä jalalla tai nostaa ja laskea uudelleen maahan ennen kuin pikkuinen tajusi sen nostaa. Siispä tavoitteena on saada Zipalle sujuva nostosarja kapulalla ennen kuin etenemme yhtään. Nimenomaan niin, että minä pidän ne näpit ja jalat kurissa ja odotan koiran omaa oivallusta ;) Positiivista Zipalla oli se, että se rupesi hyvin nopsaan tarjoamaan perusasentoon siirtymistä kapulan kanssa, hienoa!

Piti vielä edelliseen agilitykirjoitukseen lisätä, yksi leirin olennaisista oivalluksista on se, että jos lajia aikoo jatkaa, olisi kuntoa syytä kohottaa... Vaikka nuo meidän tytöt ei mitään raketteja ole, saa niidenkin kanssa juosta ihan tosissaan ;)