Palaute on ihan hienoa ja on hauskaa lukea eri ihmisten inhokeista (pennelit, aksat, liidot sun muut). Olen kuitenkin liian herkkä yleiselle mielipiteelle, kun nyt mulla on sellainen olo, että omaan blogiinkaan ei tohdi kohta enää kirjoittaa. Aina joku lukijoista huomaa nolot äidinkielelliset virheet, paheksuu aihevalintaa, laskee hymiöiden määrää tai vähintäänkin vetää herneen nenään jostain, jonka luulee koskevansa itseään tai koiraansa XD Ai niin, viimeinen taitaa koskea enemmänkin foorumikirjoituksiani. Ei asiaan voi oikein muuta kuin todeta, että itsepä käytte täällä lukemassa, aivan omasta vapaasta tahdostanne ;) Jos se yhtään helpottaa oloanne, voitte vapaasti jättää kommentteihin noottia ärsytystä aiheuttaneista kohdista. Mielivaltaisesti sitten joko otan tai jätän ottamatta ne huomioon XD

Näin purettuani virtuaalielämään kohdistuvaa ajoittaista ahdistustani (ajoittain suurempaa, ajoittain pienempää) voin todeta, että myös viime perjantain omatoimiagitreenit olivat hiukkasen ahdistavat. Ehkä mä vaan olen keskimääräistä herkempi ahdistumaan! Tai ehkä meidän olisi vaan pitänyt jäädä Sailan kanssa kahville ja jättää agitreenit paremmin hommansa hallitseville ;) Hyvät treenit nimittäin alkavat sillä, että se sirkuskoira aka spagetti aka vötkylä meni ja pissi sisähallin matolle... (kolme pistettä tarkoin harkitussa paikassa). Onneksi Lillipertti pissi kanssa niin saamme yhdessä kiikuttaa sakkomaksuja ensi treeneihin ;) Niin ja olimme luonnollisesti Sailan kanssa myöhässä, kas kun juutuimme sinne kahville.

Itse treenit menivät kait ihan ok. Mitään varsinaista teemaa ei tällä kertaa ollut. Teimme vuorotellen kahta radanpätkää, ensimmäinen alkoi hyppyesteellä, tokana vinossa oleva hyppyeste, vielä yksi hyppyeste ja tiukka käännös vasemmalle ja suoraan putkeen. Kiva oli havaita, että kaikki koirat irtosivat putkeen :) Toisena ollut vino este aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia, mutta onnistui meiltä, kun menin valmiiksi sen taakse ja kutsuin koiran mukaani ensimmäisen esteen takaa. Huomasi taas, kuinka herkkä Zipuli on ohjaukselleni, jos liikuin yhtään liian aikaisin tokan esteen takaa jäi este hyppäämättä. Toisena radanpätkänä oli loiva mutkaputki, hyppyeste takaakiertäen vasemmalta ja lähetys mutkaputkeen. Tämäkin meni kaikilta minusta suhteellisen ok. Viimeiseksi otimme hiukan kontaktitreeniä A-esteellä ja puomilla. Ei se Zian A-esteongelma ole juuri mihinkään muuttunut, kas kun emme edelleenkään ole sitä täysikokoisena juuri treenanneet. Teenköhän nyt asiasta isomman ongelman kuin se todellisuudessa on? Jos koira oppii tekemään hienon kontaktin loivemmalla esteellä, oppiiko se jyrkemmällä tekemään saman ajan ja treenin kanssa? Kaipaako Zia vain lisää itseluottamusta jyrkälle esteelle vai pitäisikö asiaan kiinnittää enemmänkin huomiota?