On tämä nettimaailma kyllä ihan oma maailmansa! Kirjoitetun tekstin kanssa saa olla tosi tarkkana miten asioita ilmaisee. Oma lause, jonka on kirjoittanut tietyllä merkityksellä, voi saada täysin eri merkityksen jonkun muun tulkitsemana. Oikeastaan ainostaan puhtaasta faktasta voi nettikirjoituksissa kirjoittaa täysin vaarattomasti. Heti kun ryhdyt esittämään omia tulkintojasi/mielipiteitäsi, saatika kommentoimaan jonkun muun tekstiä, olet vaaravyöhykkeellä tulla väärinymmärretyksi. Toisilla on luonnostaan korrektimpi tapa ilmaista asioita kuin toisilla. Toiset myös taitavat sananasettelun niin, että kukaan ei voi siitä pahastua. Vesikoiravirtuaalimaailmassa on useampi tällainen taituri, Sannan ja Maijan muutamina mainitakseni :) Itse taas taidan kuulua niihin "sammakonpäästelijöihin". Sain jo opiskeluaikana kuulla siitä, kuinka pullauttelen sammakoita suustani enkä harkitse lauseitani kovin kauan ennen suusta päästämistä. Esimerkkinä pieni anekdootti elämästäni:

Tulimme maanantaina Turusta Parkanoon kimppakyydillä, minun ja koirien lisäksi autossani oli sekalainen kasa laukkuja ja kaksi työkaveria, mies (50+ vee) ja nainen (30- vee). Matka sujui rattoistasti ja juttua riitti perille saakka. Seuraavana päivänä olimme saman naisen ja erään toisen miehen (30- vee)  kanssa lounaalla. Juttelimme maanantaisesta matkastamme ja totesin jossain välissä "Mitenköhän se Markku mahtoi kestää matkan, onneksi Maarit nukahti puolivälissä". Jos Maarit olisi herkkänahkainen eikä tuntisi minua, hän olisi helposti ottanut lauseen henkilökohtaisena loukkauksena. Tässä tapauksessa lauseeni aiheutti hervotonta hilpeyttä, johti lukuisiin jatko"piikittelyihin" minua kohtaan, mutta tulkittiin pohjimmiltaan kuitenkin oikein. Kuten sen tarkoitinkin, eli miten mahtoi 50+ vee mies kestää kahden 30- vee naisen pulputuksen.

Minun tapani "pehmentää" tekstiäni on lisätä hymiöitä rasittavuuteen asti (kuten oli jo puhetta!). Olen kuvitellut, että niiden avulla saan tekstini sävyä edes hieman tarkennettua ja vältettyä edes muutamia väärinkäsityksiä. Koska näin ei kuitenkaan aina ole ja hymiöt saatetaan jopa kokea rasittavina/turhauttavina, haluan tässä julkisesti todeta:

Minä olen huono asettelemaan sanojani ja tapanani on muutenkin pullautella sammakoita suustani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pahantahtoinen. Lähtökohtaisesti pyrin aina kirjoittamaan asioista asioina, vailla henkilökohtaisuuksia ketään kohtaan. Mitä paremmin minut tunnette, sen paremmin osaatte tulkita tekstiäni "oikein". Koitan kuitenkin kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota kirjoituksiini, koska en luonnollisestikaan voi olettaa kaikkien tuntevan minua hyvin, eikä se vapauta minua vastuusta oman tekstini suhteen!

Sitten niihin varsinaisiin treeneihin :) Olen totaalisesti yllättynyt Lurun kyvystä oppia käyttämään takapäätänsä! Muutaman viime päivän aikana olemme päässeet jo siihen pisteeseen, että Luru peruuttaa pienellä lisäkannustuksella täyden ympyrän ympärilleni päätyen takaisin perusasentoon. Hienoa! Tavoitteena on päästä eroon lisäkannustuksesta ja häivyttää vartaloapua, joka on edelleen kohtuullisen iso. Zian kanssa olemme treenailleet samoja kuvioita ja tämän hetken tilanne on, että Zia osaa peruuttaa poikittain edestäni perusasentoon ja perusasennosta poikittain selkäni taakse. Zia on edennyt tähän pisteeseen huomattavasti nopeammin kuin Luru, eli kyllä sillä on valtavasti eroa kuinka hyvin koira osaa käyttää vartaloaan luonnostaan. Peruutuksen lisäksi otimme molempien kanssa muutamia vauhtiluoksetuloja sekä seuraamisen käännöksiä vasemmalle. Niin, koska tosiaan pääsen niihin oikealle käännöksiin?? Vasempaan käännöksissä on kuitenkin molempien kanssa hiottavaa, joten sovellan ajatusta "minulla on kaikki aika maailmassa". Käännökset menivät molemmilla hienosti. Kyllähän ne yleensä menevätkin silloin kun vire on kohdillaan. Tässäkin pääsemme taas "vanhaan" totuuteen, vire on todella tärkeä seikka tokossa. Viimeiseksi molemmat saivat harjoitella palkalle irtoamista, eli lelu härnäten odottamaan, poistuminen kauemmas ja lähetys lelulle.