Huhheijaa oli kyllä NIIN lähellä, etten jäänyt sohvalle torkkumaan agitreeneihin lähtemisen sijaan! Vitsit tuo vajaa tunnin ajomatka suuntaansa osaa kyllä välillä kyllästyttää. Onneksi useimpina viikkoina saan yhdistettyä treenit ja ajomatkan Parkanosta Pertteliin, on se halli melkein matkan varrella ;)

Kannatti silti ajaa, oli mukavat treenit :) Joko Zialla on naksahtanut joku epäluuloisuus-vaihde pois päältä tai sitten mä olen oppinut sovittamaan oman tahtini Zian tahtiin. Tai sitten me ollaan molemmat jopa kehitytty, voisiko olla?? Oli miten oli, tänäänkään ei tullut yhden yhtäkään jumitusta vaikka harjoiteltiin molemmille uutta asiaa: poispäin käännöstä. Ensiksi ilman estettä, Zialle oli selvästi vaikeampi kääntyä oikealle. Voisiko johtua tokon treenauksesta, vasemmalle käännöstähän tulee siinä harjoiteltua paljon enemmän kuin oikealle käännöstä? Poispäin käännös tehdään siis niin, että aluksi kuljetaan koiran kanssa nokat samaan suuntaan, eli koira seuraa itsensä puoleista kättä. Sitten tuodaan vastakkainen käsi koiran nokan eteen ja käännetään sillä koira poispäin ohjaajasta samalla kun ohjaaja itsekin kääntyy 180 astetta. Palataan siis tulosuuntaan. Selkeästi oli Zian helpompi kääntyä näin mun "mukana" kuin sylikäännöksen peruutuksessa.

Kuivaharjoittelun jälkeen poispäin käännöstä harjoiteltiin yhdellä esteellä, sitten putkella ja yhdellä esteellä ja lopuksi este-putki-este sarjana. Ei se täydellisesti sujunut, ei lähellekään, mutta mulle riittää se, että Zia jaksaa häntä heiluen yrittää eikä hyydy :)

Viimeiseksi harjoiteltiin yksi kerrallaan pentukeinua. Omaa vuoroa odotellessa hinkkasin vielä poispäin käännöstä ja kujakeppejä. Onko ne muuten kujakepit ne, jotka saa silleen vähän kerrallaan suljettua ja kepeissä on ne muoviset ohjurit? Zialla kepit on vielä kauempana toisistaan, eli käytännössä kujaa vaan juostiin lopussa odottavalle palkalle. Hienosti oli vauhtia eikä Zia epäröinyt yhtään. Ollaan tehty kujaa muutama kerta aikaisemmin ja silloin se oli kyllä neidin mielestä kovin epäilyttävä. Keinulla harjoiteltiin pientä heilahdusta, kovin korkealla ei keinun pää maasta ollut. Zipanen saisi mennä nopeammin, mutta ihan ok reipasta ravia tällä kertaa nähtiin.

Loppuun toinen ilonaihe. Molemmat tytöt olivat Piiran käsittelyssä, eikä kummassakaan ollut mitään suurempaa vikaa :) Tosi ihana erityisesti Lurun tapauksessa, sillä kun on tuntunut näitä erilaisia jumeja tulevan herkemmin kuin Zialle.