Katselin tuossa pitkästä aikaa tokokokeita. Meitähän ei olla kehässä nähty kuin satunnaisesti viimeisen parin vuoden aikana ja nekin kerrat ovat melkein poikkeuksetta menneet aika reisille. Tässä on sitten kasvatettu luonnetta ja totuteltu ajatukseen, että mä en ehkä olekaan maailman mahtavin koirankouluttaja eikä Luru maailman mahtavin tokokoira XD Nyt kun kriteerit on laskettu pohjamutiin, molemmilla on ollut treeneissä paljon hauskempaa! Joskus siis maksaa vaivan hillitä sitä kunnianhimoista kilpaluviettiä ja vaan nauttia koiran kanssa tekemisestä :) Kriteereiden laskeminen ja pieleen menneet kokeet ovat saaneet aikaan myös sen, että kokeita pystyy taas harkitsemaan. Koska meillä ei voi mitenkään mennä enää huonommin, niin mitään menetettävää ei ole. Kovin vapauttava tunne ;) Laitoin siis alustavan tiedustelun iltakokeeseen Turun seudulle 27.4. Katsotaan saadaanko paikka, joku tuttu voisi harkita mukaan lähtöä (Saila, Maria, Maija, Miia??), josko sitä jännittäisi vähemmän!

Tämän rohkean askeleen innoittamana päätin vetäistä lenkin aluksi molemmille pienen kestotreenin, eli muutama liike putkeen pelkällä taputtelupalkalla. Lurunen ensimmäisenä kehiin. Liikkeinä seuraaminen, liikkeestä seis ja luoksetulon pysäytys. Seuraamisessa en tällä kertaa kiinnittänyt yhtään huomiota tekniseen laatuun vaan pelkkään innokkuuteen. Intoa riitti Lurusella oikein mukavasti kaikkiin liikkeisiin. Ainoa selkeä korjattava asia ennen mahdollista koetta löytyy luoksetulosta. Alkuvauhti on hieno, stoppi on hieno, loppuvauhti on melkein loppuun asti hieno, mutta aivan viimeiset pari metriä Luru tuli epävarmana. Tähän siis kiinnitetään huomiota jatkossa.

Zian kanssa otettiin luonnollisesti paljon lyhyempi pätkä. Pikkuinen pätkä seuraamista ja luoksetulo. Molemmat kuitenkin täysin ilman palkkaa. Seuraaminen oli aikasta ok, ei parasta mahdollista, mutta sivuille vilkuilua ei juuri esiintynyt, vaikka en kehunut liikkeen aikana. Luoksetulo oli muutoin hieno, mutta loppu on jäänyt viimeistelemättä. Olen siis treenannut täydellä matkalla lähinnä vauhtia ja sivulle tuloa ainoastaan lyhyeltä matkalta. Tätä korjattiin sitten muutamalla lisäkerralla niin, että lelu on vasemmassa kädessä valmiina. Parani jo muutamalla toistolla, eli pitää vaan uskaltaa vaatia liikkeitä loppuun asti ilman ylimääräisiä käsiapuja.

Kiva fiilis jäi kaikille :) Loppuun vielä yksi kuva Lurusesta, josta tykkään kovin (sekä kuvasta että koirasta).