Meidän huusholli on nyt pitänyt totaalista agitaukoa pari viikkoa. Edellinen suhteellisen tiivis agijakso päättyi ei niin mukaviin tunnelmiin tänne blogiin laittamieni videoiden myötä. En silti kadu videoiden laittoa, koska niistä heränneen keskustelun myötä on tullut pohdittua montaa asiaa monelta kantilta. Olen itse aika lailla Maijun linjoilla, kun harjoittelu aloitetaan helpoista perusteista, saadaan koiran into lajiin syttymään ja sitä myötä harjoittelu on sekä koiralle että ohjaajalle palkitsevampaa. Me on lähdetty vähän eri reittiä, kun alusta asti on tehty niitä vaikeampiakin ohjauskuvioita. Tämän myötä sekä koira että ohjaaja ovat koko ajan poissa "mukavuusalueelta", eli aika harvoin on tullut sellaisia "hei me osataan tämä" fiiliksia. Melkein aina on sellainen olo, että "huh, selvisimmepäs tästäkin treenistä". Mukavaa meillä on silti, sitä ei tarvitse epäillä! Jos nyt aloittaisin agin Zian kanssa tietäen nämä seikat, aloittaisin aluksi tosi helpoista radoista ja yksittäisten esteiden opettelusta ja osallistuisin vasta sitten Kelpokoiran kursseille. Tehty mikä tehty ja ehkä joku päivä toisaalta hyödymme siitä, että vaikeitakin ohjauskuvioita on harjoiteltu alusta asti. Elina jaksaa mulle jatkuvasti vakuuttaa, että kyllä se vauhtikin tulee sieltä, kunhan Zia saa varmuutta tekemiseen. Tuli tai ei, näillä mennään :)

Eilen teemana oli pakkovalssi. Agitermit aina välillä risoo ja niin myös nyt. Lähinnä siksi, että samoille ohjauskuvioille tuntuu olevan monta nimeä. Onko tämä pakkovalssi nyt sitten se "saksalainen", jota Tarun poppoo harjoitteli Janitan kurssilla?? Tää oli nimittäin just sellainen, että ohjaaja menee valmiiksi esteen taakse siivekkeen viereen ja on tiputtavinaan namin maahan (aluksi tietty tiputetaankin) siivekkeen viereen ja ohjaa koiran siitä sitten esteen yli.

Aluksi harjoiteltiin pelkkä pakkovalssi jättämällä koira putken suulle ja kutsumalla sieltä syömään tiputettu nami. Sitten otettiin putki mukaan, eli esteet 3-4. Sain heti huomautusta, että saatettua koira putkeen, ei kannata peruuttaa koko matkaa 4-esteelle, vaan ihan reilusti kääntyä etuperin ja juosta. Sitten otettiin alusta asti esteet 1-5. 2-este on A-este, jos ei piirroksesta selviä ;) Zia sai jälleen hirmukehut kontaktista ja minustakin se oli hieno! Juoksin Zian ohi puoliväliin matkaa putkelle, käskytin muutaman nenäkosketuksen ja luvalla Zia pääsi jatkamaan rataa. Tätä pätkää taidettiin kerrata muutama kerta, kun pakkovalssi 4-esteellä ei ottanut onnistuakseen. Sitten jatkettiin rataa 1-8.  Tässä ei muistaakseni suurempia ongelmia, mitä nyt pakkovalssit edelleen aika takkuisia... Sitten keskeltä rataa 7-12. Tää ei mennyt ihan ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla. Ongelmaa tuli aina esteeltä 10 esteelle 11 viennissä, olin aina liian paljon Ziaa edellä ja tormäsin siivekkeeseen, kun yritin jatkaa liikettä XD Noo, onnistui se lopulta, olisi vaan pitänyt tajuta jäädä odottamaan putken suulle. Sylkkäri onnistui ihan kivasti. Niin ja pussi! Zia ei edelleenkään ole kovin montaa kertaa pussia harjoitellut (kerran omatoimitreeneissä ja kerran Kelpokoiran treeneissä) ja se onnistuu radalla noin vaan :) Kotiin ajelimme hymyissä suin kaikki, uskon. Zia oli nimittäin koko treenin kovin iloinen ja terhakas, vaikka vauhti ei tykitystä olekaan!