Viimeisiä viedään Lentsun koko kevään kestäneen tavoitteellisen kurssin suhteen. Jossain välissä laskeskelin, että ollaan me sentäs noin 2/3 kurssikerroille päästy ;) Kurssien suhteen aina huomaa kahden paikan asumisen tuomat haasteet, joskus on vaan pakko jättää menemättä, kun ei yksinkertaisesti jaksa!

Ensimmäiseksi käytiin läpi "kotiläksyt", jokaisen piti miettiä uusi ja leikinomainen tapa treenata jotain liikettä. Nämä sitten esiteltiin muille kurssilaisille. Ensimmäinen tapa oli vanha tuttu "käsky-oikea-suoritus-palkka" seiso, istu ja maahan käskyjen treenaamiseen. Periaatteessa sama harjoitus, mikä Hilskan kurssilla käytiin läpi. Lentsu oli sitä mieltä, että tämä harjoitus ei soveltuisi niin hyvin istumisen nopeuttamiseen/opettamiseen. Tätä en kyllä ihan tajunnut, miksi ei? Luulisi sen istumisenkin nopeutuvan toistuvilla palkitsemisilla? Seuraava leikinomainen harjoitus oli koiran peruuttaminen ohjaajan edessä. Ajatuksella, että tätä voi hyödyntää kaukojen opettamisessa. Sattumalta olin minäkin harjoitellut juuri tätä, joten esittelin omana leikinomaisena liikkeenä temppujen ja puun kierron tekemisen kapula suussa. Tätä harjoiteltiin kaikki metallikapulalla. Viimeisenä esimerkkinä oli koiran hetsaus jalan potkuliikkeellä. Lelu ohjaajalle, koira ohjaajan eteen ja tehdään hämäyspotkuja leluun ennen varsinaista kauemmas potkaisemista. Ajatuksena se, että kokeessa voisit hetkellisesti nostattaa koiran virettä tekemällä pienen hämäyspotkun. No joo, ei taida päätyä mun vakiorepertuaariin ;)

Sitten siirryttiin varsinaisiin tämän kerran harjoituksiin. Ensimmäisenä harjoituksena testattiin ohjaajan luottoa koiraan. Toisin sanoen, seuraamista ohjaajan silmät kiinni! Olipa kohtuullisen hurja tunne painaa silmät kiinni ja lähteä kävelemään näkemättä yhtään missä koira on. Lentsu toimi liikkurina ja käskytti myös palkkaamiskohdat. Tosi jännä oli, että poikkeuksetta joka koira seurasi paremmin näin, kun ohjaajan silmien ollessa auki. Lurukin oikein painoi mua vasten, kun normaalisti sen paikka on vähintäänkin väljä. Sitten sama tehtiin kaukoilla, meillä AVO-kaukot. Hienosti toimi tässäkin :)

Sitten katsottiin kumpi on millekin koiralle kaukoissa käskynä vahvempi, käsimerkit vai suullinen käsky. En yllättynyt yhtään siitä, että Lurulle on käsimerkit vahvempia. Yleisesti ottaen voisi kuvitella jokaisen koiran reagoivan enemmän käsimerkkeihin, eiköhän tämä sanallinen viestintä ole enemmän ihmisten heiniä! Ihan hyvä pointti silti treenata molempia käskytyksiä vahvaksi, harva se kerta koira saattaa kokeessa katsoa juuri toisaalle kun käskytetään ja tällöin sanalliseen käskyyn reagoiminen on valttia.

Otimme myös paikalla makuun niin, että joka toinen koira istui. Ohjaajat piilossa pensasaidan takana. Hiukan näytti Lurun paikallaolo olevan levoton ja maahan se meni vinoon. Näihin tarttisi oikeasti ruveta kiinnittämään huomiota...

Viimeisenä harjoituksen oli metallinouto upottavalla hiekalla, joka on kuulema koiralle nihkein alusta noukkia kapula. Lurulla pari toistoa, ei valittamista. Hiukan oli toisella kerralla nihkeä poimimaan kapula hiekkaan syntyneestä kuopasta, mutta pienen hakemisen jälkeen nosti hyvin. Tämä oli oikein hyvä harjoitus, eli noutoa kannattaa treenata myös vaikeilla alustoilla.