Lomalla piipahdimme pikaisesti myös pentulassa. Tällä kertaa Jaska jäi kotiin ja mukaan lähtivät sosiaalinen paine ja Partasen emäntä. Reilu 1,5 tuntia pentujen keskellä hurahti nopsaan ja juttua pentujen perimmäisestä luonteesta riitti myös kotimatkalle ;) Tuli myös jälleen todettua, että siellähän se äitikoira tuntui voivan hyvin ja viihtyvän. Näytti tosin jo siltä, että vieroituksen ensimmäiset askeleet olivat käsillä. Pennut eivät nimittäin enää olleet aivan maailman keskipiste Zipan silmissä, vaan vierailevat ihmiset tuntuivat vievän voiton useamman kerran. Itse totesin tällä käynnillä, että aika on kulunut paljon nopeampaan, kun käyntikerrat ovat harvassa. Ikävä on tietysti ollut kova, mutta kun en kuitenkaan olisi pentulaan päässyt edes viikoittain niin parempi näin. Muutama kuva vielä mammasta ja viisiviikkoisista riivilöistä.