No niin, eiköhän ole vihdoin jo aika lopettaa joulutauko :) Olisin lopettanut jo aikaisemmin, mutta kun olen yrittänyt työllä ja tuskalla piirrellä vuoden kahden ensimmäisen agitreenin ratoja. Uskokaa tai älkää, mutta mä en vain saa niitä piirrettyä! Osittain tietenkin siksi, että treeneistä on jo aikaa. Epäilen kuitenkin vahvasti, että suuri syy radan unohtamiseen on myös sillä, ettei radoille anneta mitään ohjeita ohjauskuvioista... Rata rakennetaan alussa yhdessä, jokainen kävelee sen itsekseen läpi ja niinä muutamana kertana, kun olen kysynyt miten kouluttaja  suosittelisi tietyn radan kohdan ohjattavaksi, olen saanut vastaukseksi "Se on niin koirakohtaista, ei sitä oikein voi ohjeistaa...". Juu, että näin meillä ;) En luonnollisesti odota mitään Leinonen&Jänesniemi tasoista koulutusta, mutta kun itselleni on alkanut muodostua sellainen epäilys, että mahdetaanko täällä tunteakaan sen kummempia ohjauksia kuin valssi? Noo, onneksi me ei olla niin kauhean tavoitteellisia tässä lajissa!

10.1. treenattiin sellaista rataa, jossa oli kepit ilman verkkoja. Me jätimme suosiolla sen osan radasta väliin. Muutoin rata oli muistaakseni pyöritystä hyppyesteillä ja putkilla. Radalla oli myös keinu, jota otimme erikseen muutamaan otteeseen. Aluksi vajaalla laskulla ja lopuksi muutaman kerran alas asti. Selvästi Zialla tuppaa vauhti laskemaan, eli pitää malttaa harjoitella keinua pienillä laskuilla niin, että juoksuvauhti säilyy tasaisena keinun loppuun asti. Itsenäisesti teimme myös puomia eteen laitetulla palkalla. Ajatuksena hakea vauhtia suoritukseen ja palkalle pääsi otettua kontaktin. Olen jo pidempään tiedostanut, että Zian kontakti on aivan liian käskysidonnainen. Se siis tekee kontaktin minun käskyttäessä, jos käskytän kesken puomin alastulon, se pysähtyy siihen. Sillä ei siis ole mitään käsitystä kontaktin paikasta. Tämä menee jo ennestään pitkälle to do-listalle agilityn suhteen...

17.1. oli vuorossa rata, jolla oli jälleen kepit ja keinu ja lisäksi puomi sekä A-este. Tällä kertaa kepeissä oli verkot, joten mekin teimme niitä radan osana. Ennen treenejä tein keppejä yksinään lähinnä umpikulmasta lähettäen ja tällöin Zialla olikin mukava vauhti, tekniikka ja rytmi pujottelussa. Radan osana tehtynä suoritus oli paljon jähmeämpi, tosin Zia taisi siinä vaiheessa olla jo muutenkin väsynyt. Ylipäätään tällä kerralla pikkuisella oli pitkästä aikaa vanhoja tuttuja jähmeysongelmia. Mietin, oliko syynä se, että ennen varsinaisia treenejä otimme muutamaan otteeseen keppejä ja puomia. Ziallahan ei ole kovin hyvä kestävyys pitkissä treeneissä, sen toki tiedän ennestään. Vai reagoiko se minun mahdolliseen tiedostamattomaan turhautumiseen siitä, että emme saa radoille kunnollisia ohjeita ja tuskastun siihen, kun en koe itse osaavani vielä suunnitella ohjauskuvioita riittävän hyvin? Mene ja tiedä, mutta aika tympeä olo oli treenien jälkeen.

Aikuisten oikeasti pitäisi löytää aikaa käydä treenaamassa erikseen keppejä, keinua ja kontakteja. Selvästi niihin ei ole tapana keskittyä näissä ryhmätreeneissä!