Aina yhtä tavoitteellinen treenikaveri on ajat sitten aloittanut tavoitteellisen treenin joulutauon jälkeen. Meillä sen sijaan haahuillaan edelleen ;) Olen toki tokoillut koirien kanssa useampaan otteeseen, mutta treeni on ollut sellaista epämääräistä "otanpas nyt tämän liikkeen, muistaakohan se tän vielä". Asiaan on luonnollisesti vaikuttanut myös se, että pakkasukko on varsin runsaasti jaellut pakkasia ja ulkona treenaaminen on suoraan sanottuna perseestä. Viime viikolla näkyi hiukan valoa tunnelin päässä, kun edes hiukan enemmän mietittyjä treenejä kertyi huimat kaksi. Ensimmäisen treenien jälkeen olo oli varsin toiveikas, meistähän saattaisi vielä tulla tokoilijoita? Toinen treeni kyllä rysäytti tämän luulon kertaheitolla takaisin maanpinnalle :/

Ensimmäinen treeni tehtiin parkkiksella Parkanossa. Molemmilla koirilla mukana vire ja kaik sujui melkein suunnitelmien mukaan :) Luru treenaili ensisijaisesti luoksetuloa. Merkatulla matkalla aloitimme ensiksi yhdellä suoralla. Suoran jälkeen pysäytyksiä seisomaan, 2-3 seisomista Luru teki selvästi myöhässä, josta aina oho ja palautus alkuun ja uusi suoritus. Lopulta hieno seisominen, josta palkka suoraan koiran luokse (en siis kutsu koiraa luokseni, vaan menen itse leikkimään sen kanssa seisomiskohdalle). Välissä yksi suora, jossa kyllä meinasi hidastaa ennen maahanmenokohtaa, mutta tässä ehdin jo vetäistä lelun esille, palkka suoraan jalkojen välistä kiinni leluun. Sitten Luru seisomiskohdalle ja siitä kutsu luokse ja maahanmenoja. Ei ollut maahanmeno muistissa ei! Ensiksi 3 seisomista, josta uudella käskyllä maahan. Sitten yksi istuminen, jonka jälkeen vihdoin 2 suoraan maahan, mutta myöhässä. Lopulta saatiin aikaiseksi 2 kohtuullista toistoa ja niistä palkka. Positiivista oli, että Lurun into ja vauhti pysyi koko ajan hyvänä, mutta onhan se ihan pihalla koko liikkeestä, pakko myöntää :/ Luru treenaili myös seiso-maahan-seiso vaihtoja minä kyykyssä edessä.

Zipanen harjoitteli noutoa. Pitkästä aikaa valoa tunnelin päässä myös tässä liikkeessä! Aluksi 2-3 niin, että jätän Zian kapula suussa odottamaan ja kutsun "nouda" käskyllä luokse ja palkkaan kyykyssä vauhdista. Nämä oli hienoja. Tämän jälkeen 2 hetsausta pannasta pitäen, nämäkin hienoja. Lopulta yksi sivulta heittäen kokeenomaisesti, toimi :) Kaikissa palkkasin toki kyykkyyn ennen kuin Zia ehti luokseni asti, mutta tämä oli jo huomattava parannus edellisiin. Lisäksi Zia treenaili liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Molemmat ok, maahanmenossa luoksepalaaminen ok, mutta perusasentoon nousua meinaa ennakoida. Treenillä parani. Lisäksi AVO-kaukoja palkkaa taakse heittäen (nami), ok ja innokas, mutta matka olikin lyhyt.

Toisella kerralla treeni pidettiin Tuija Seren sisähallissa Turussa. Olin odottanut tätä innolla, vihdoin pääsisimme treenaaman kunnolla :) Noo ei treenattu kunnolla ei... Kas, kun molemmat koirat olivat normaaliin tilaansa nähden veteliä vässyköitä, blaah! Erityisesti Zia ei tuntunut millään pystyvän toimimaan, edes helpot ja tutut jutut eivät tuntuneet onnistuvan. En osaa sanoa johtuiko tämä uudesta paikasta vai hallin kohtuullisen korkeasta lämpötilasta (itsekin treenasin t-paitasillaan). Oikeastaan ainoa, mikä sujui ilman mitään valitusta oli tunnari. Sitä molemmat tekivät normaaliin tyyliin etsien ensiksi nameja vieraiden keskeltä ja sitten myös hakien oman. Onneksi samaiseen halliin on lisää vuoroja varattuna, mielenkiinnolla odotan miten seuraava treeni sujuu!