Hei minä olen Sanna ja minulla on hermojen hillitsemisongelma. Heh, lähtisikö parannus käyntiin, jos myönnän ongelman ;) Lauseen taustalla on se, että koitan myöntää itselleni yhden suurimman virheeni kouluttajana. Kas, kun minä olen sellainen, että jaksan aloittaa uuden asian opettamisen pätkien sen pieniin osiin. Sitten jossain vaiheessa iskee päälle "Kyllä koiran pitäisi tämä jo osata" syndrooma ja yht'äkkiä muutun aivan liian kärsimättömäksi ja yritän vaatia koiralta asiaa, jota se ei selvästi vielä osaa. Koska enhän minä voi vain päättää, että nyt koira osaa tämän asian, siitä huolimatta, kuinka paljon asiaa on treenattu. Näin siis kävi perjantaina renkaan opettamisen kanssa ollessamme Eijan&Tikkiksen kanssa omatoimitreeneissä. Noo, aloitetaan kuitenkin hyvistä puolista.

Zianen aloitti keinulla, siiveke oli aluksi melkein päässä asti ja toisella kierroksella aivan päässä asti. Nyt ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vauhti pysyi hyvänä koko ajan :) Lisäksi Zia teki keinun rämäyttelyä, eli hyppäsi sivusta hiukan maasta irti olevalle keinulle rämäyttäen sen maahan. Muutamat ekat toistot hiukan varovaisesti, sitten tosi hienosti :) Saadaan selvästi siirtyä tässä eteenpäin, pitää vain vielä pohtia yrittääkö suoraan maksipöytää pehmennyksen kanssa, vai kehittelisikö vielä jonkun välitason?

Sitten kontakteja, aluksi A-esteellä. Jokunen toisto (3-4?) alustalla ja perään pari ilman. Hienosti pikkuinen pysähtyi ilman käskyä ja vauhtikin on hieno :) Vitsit olen onnellinen, että tässä on näin edetty! Konsultaatiota tarvitsen siihen, pidänkö alustaa edelleen satunnaisesti tarkentamassa, vai katsotaanko nyt, olisiko oivallus niin iso, että kontaktit sujuisivat ilman? Puomilla ekaa kertaa alustalla, tässäkin toimi hienosti ja vauhti oli hyvä.

Juu ja sitten se rengas. Aluksi hyppyyttäen edes takaisin Eijan ja minun välilläni, tällöin haki renkaan ongelmitta. Homma ei kuitenkaan toimi niin, että lähdemme samalta linjalta. Minun virheeni oli se, että jäin silti jankkaamaan, jolloin joukossa oli kyllä onnistuneita, mutta aivan liikaa epäonnistuneita suorituksia. Positiivisena seikkana voi kai sanoa sen, että Zianen jaksoi silti yrittää uudelleen monista toistoista huolimatta. Lurunen teki samaa, eikä muuta tällä kertaa tehnytkään. Kyllä nyt katson peiliin ja mietin uudellen koko renkaan opettamisen. Onneksi sitä ei ole kauhean monesti otettukaan, joten hirmuisen pitkää virhehistoriaa ei ole.

Eijalle ja Tikkikselle suuri kiitos seuraansa huolimisesta ja treenien jälkeisestä lenkistä :)