Tähän väliin tulee nyt ajankohtaisempi pohdinta, kun en millään malta odottaa vanhojen pois alta kirjoittamista :) Tapahtui nimittäin niin, että olin Tassujen epiksissä töissä kesäkuun puolivälissä. Koska olin työvuoron jälkeen jatkamassa suoraan Parkanoon, olivat omat koirat myös mukana. Siinä sitten pohdin, että miksi ei Ziankin kanssa osallistuisi möllimedi-luokkaan, kun se oli toimijoillekin mahdollistettu. Osallistuimme ja tulimme kolmesta osallistujasta ensimmäiseksi virheettömällä suorituksella. Zia toimi hienosti ja sujuvasti, jos se toimisi aina noin, en varmasti olisi koskaan valittanutkaan sen kanssa treenaamisesta :) Menin sitten tästä sarkastiseen tapaani kirjoittamaan facebookiin väheksyvässä hengessä. Tai miten sen nyt ottaa, jollekin medimöllien voitto kahdesta muusta osallistujasta on "uran huippu", toiselle se on ensimmäinen askel. Sinällään olin Zian suoritukseen vallan tyytyväinen, kuten sanoin, jos se toimisi aina noin, ei olisi minullakaan mitään valittamista. Valitettavasti se ei ole läheskään aina toiminut noin ja minusta tuon suorituksen eteen olemme saaneet tehdä kohtuullisen paljon töitä.

Useampi koiraihminen tarttui statukseeni ja alle muodostui myös jonkin sortin keskusteluakin aiheesta. Sinällään on varsin mielenkiintoista pohtia sitä, miten kukin meistä koiriaan kuvailee ja minkälainen kuva siitä muille välittyy. Minähän olen tunnetusti taipuvainen kertaamaan ennemminkin huonoja puolia ja virheitä kuin hyviä ja onnistumisia. Voisin itse asiassa kuvitella, että minun juttujani on usein rasittava lukea "taas se väheksyy koiraansa/koiriaan". Sitten taas minun näkökulmastani on usein rasittavaa lukea niitä kuvauksia, joissa koiraa/koiria pelkästään kehutaan. Jampan, Vilhon ja Perron Anna taisi kirjoittaa, että käykö sitten niin, että tulee sellainen olo, ettei oman  koiran hyvistä puolista/onnistumisista kohta uskalla kirjoittaa pelosta, että jotenkin valehtelee sen olemuksesta? Että kirjoitetaanhan me niistä huonoista puolistakin. Mutta kun minusta ei kirjoiteta. Ainakin omasta näkökulmastani on todella monta koiran omistajaa/koirablogia, jotka pelkästään hehkuttavat koiria kertomatta koskaan mitään niiden huonoista puolista.

Sellainen kultainen keskitie olisi varmasti todenmukaisin. Kerrottaisiin sekä hyvistä että huonoista puolista. Minulla olisi varmasti preppaamista siinä, että muistaisin mainita myös hyviä asioita ja onnistumisia. Ihan itsenikin kannalta. Toisaalta moni voisi myös miettiä onko aina tarpeellista nostaa se oma koira jalustalle? Eihän se sinällään minulle tietenkään kuulu miten muut kuvailevat koiriaan ja minulla on vapaus olla juuri niin pessimistinen kuin haluan :)

Mitä Ziaan tulee, muistutetaan nyt vielä. Asiaan vaikuttaa kovasti se, että itselläni on tavoitteita koiraharrastusten suhteen. Tai on ainakin ollut, tällä hetkellä kyllä tuntuu, että ne tavoitteet ovat valuneet jonnekin. Eikä koirista johtuvista syistä vaan muun elämän kiireellisyyden takia. Joka tapauksessa, koska tavoitteita on, koiriinkin kohdistuu enemmän odotuksia kuin jos vain puuhailisin niiden kanssa vailla ajatusta kokeista. Ziahan on varsin hellyyttävä, persoonallinen, humoristinen ja rakasrakas pikkukoira noin muuten :) Olen tässä oppinut, että se vain kaipaa valtavasti kannustusta ja hyväksyntää harrastuspuolella, jotta sen kanssa voi ylipäätään toimia. Vaatimukset minimiin ja treenit lyhyiksi :)