No niin, josko vihdoin saisin kirjattua blogiin puuttuvat kuulumiset. Ei näillä muuten olisi niin väliä, mutta olen monesti todennut blogin palvelevan myös hyvänä muistilistana, josta voi asioita tarkistaa. Ylipäätään olen huomannut, että varsinkin koirien terveysasiat unohtuvat helposti, jos niitä ei erikseen kirjaa ylös. Nyt kun muistelen kevättä, en puoliakaan asioista muista, mutta kun ne katsoo terveysvihkosta niin todellisuus paljastuu.

Niin, huhti-kesäkuussa oli oikeastaan molempien koirien kanssa jonkin sortin ongelmaa. Zialla tosiaan alkoi huhtikuun alussa juoksut, ensimmäiset pentujen jälkeen. Ne menivät ihan normaalisti ohitse, mutta ihmeellinen vetelyys jäi jäljelle. Zia oli todella vetelä, tämä näkyi niin normilenkeillä kuin treeneissä. Useammat agitreenit menivät niin, että vaihdoin kesken Luruun, kun ei ollut mitään mieltä Zian kanssa jatkaa. Toki pohdin alusta asti valeraskauden mahdollisuutta, mutta sitten kuitenkin oli sellainen olo, että tätä vetelyyttä oli jo ennen juoksuja. Koirat olivat toukokuun lopussa Sakkelassa hoidossa ja Saken emäntä onnistui varaamaan Zialle samaan syssyyn hierojan. Tulos oli muistaakseni jäykkyyttä oikeassa kyljessä (lannerangassa?) ja niskassa. Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, mikä selittäisi koko vetelyyden ja hieroja suosittelikin verikokeita varmuuden vuoksi. Olin itse myös mietiskellyt vehnäallergian mahdollisuutta, kunnes tajusin, että Zia ei ole koskaan vehnää sisältävää ruokaa syönyt. Laajan verenkuvan lisäksi otin varmuudeksi myös kilpparitestit. Laajassa verenkuvassa olivat kaikki muut arvot kunnossa, mutta hemoglobiini oli kohtuullisen alhainen. Kilppariarvot olivat myös kunnossa, tosin T4 oli melko alhainen, mutta sitä se on Zialla aina ollut. Kävimme varmuuden vuoksi vielä heinäkuussa tarkistamassa hemoglobiinin ja tällöin se oli kunnossa. Zian vetelyyttä jatkui kesäkuun loppuun muuttuen siitä sitten pikkuhiljaa takaisin normaaliksi. Ei kai tässä muuta diagnoosia ole kuin valeraskaus, mikä kyllä osaltaan vahvistaa sterilointiajatusta. En minä kestä katsella tuollaista vetelää menoa kahta kuukautta putkeen, varsinkin kun Zia ei normaalioloissakaan mikään viretykki ole ;)

Sitten Luru. Luruhan on ollut mahansa puolesta pitkään kunnossa. En näköjään ole kirjannut blogiin, että muutaman kerran sillä oli helmikuun aikana maha taas löysällä ja tämän johdosta poissuljimme eläinlääkärissä TLI-testillä haiman vajaatoiminnan (lisää haiman vajaatoiminnasta löytyy vaikkapa täältä). Verikokeessa oli kuitenkin viitteitä haimatulehduksesta (tietoa haimatulehduksesta vaikkapa täältä) ja tätä varten varattiin sitten uusi aika. Ennen tätä aikaa Luru oksenteli parin päivän aikana useampaan otteeseen ja aloin jo olla melko huolestunut sen tilasta. Lääkäriin päästyä otettiin jälleen laaja verenkuva, haimatulehdustesti (olikohan kyse cPL testistä?) ja maha myös röntgenkuvattiin eli suljettiin pois vierasesineen aiheuttaman tukoksen mahdollisuus. Mitään ei löytynyt ja Luru lähti kotiin parin viikon tylosin-kuurin ja pahoinvointiestolääkityksen kera. Muistaakseni erikseen käytiin sitten vielä ottamassa ACTH-testi, jolla testattiin sekä Cushingin että Addisonin taudin varalta. Molemmat taudithan liittyvät lisämunuaisen kuorikerrokseen, Cushing sen liikatoimintaan ja Addison vajaatoimintaan. Oireet ovat aika erilaiset, enkä pitänyt kovin todennäköisenä, että Lurulla kumpikaan olisi, mutta ajatus oli testata kaikki mahdollinen kerralla. Näistäkään testeistä ei mitään löytynyt.

Lurun oireet menivät parin viikon lääkekuurilla ohitse ja se syö edelleen samaa kotiruokaa, mitä ennenkin. Eihän tämä missään tapauksessa normaalia ole, mutta kun mitään sairautta ei ole edelleenkään todettu, mennään sormet ristissä eteenpäin toivoen Lurulle mahdollisimman monia suhteellisen terveitä vuosi vielä tulevaksi :)