Hoh hoijaa...
Emäntä on ollut nyt pari viikkoa ihan superlaiska... Pari päivää meni sairastaessa syysflunssaa ja jotenkin siitä jäi sitten semmoinen puolivetämätön olo pitemmäksi aikaa. Luru-neidin kuulumisia ei siis ole tullut päiviteltyä, niin kuin ei ole tullut tehtyä paljon muutakaan:(
Nyt kuitenkin tuntuu syysmasennus hellittäneen, ainakin osittain, joten tuumasta toimeen. Jospa saisin vihdoin avattua myös emännän heppaharrastuksesta kertovan blogin, jota olen suunnitellut tähän liitteeksi jo varmaan kuukauden. Tänään on rästitunti, joten ehkä sen innoittamana;)
Lurun kuulumisia. Treenit ovat jääneet juuri tuon sairastamisen takia nyt väliin parilta viikolta. Jonkin verran on kumminkin itsekseen treenattu, lähinnä maahanmenoa uudella maa-käskyllä (tuntuu toimivan aika mukavasti) ja tiivistä eteenistumista luoksetulossa. Sivulle käskemiset on jätetty hetkeksi tauolle, jottei sekoittaisi turhaan luoksetuloja eteen. Eteenistuminen ei ole vieläkään mitenkään varmaa, Luru istuu helposti vinoon, mutta työskennellään koko ajan oikean kohdan löytämiseksi. Jaa, tulipa muuten päästettyä pieni valkoinen valhe edellisessä lauseessa...eli me ei todellakaan olla työskennelty "koko ajan", kun on ollut vähän laiskuutta tuon koulutuksen suhteen;) Tavattiin vajaa pari viikkoa sitten sisaruksia meidän kotikulmilla. Paikalle pääsivät Vanu- ja Helmi-siskot ja Ricky-veli. Hauskaa tuntui koiruuksilla olevan, täytyy ottaa uusiksi jossain vaiheessa! Lurun suuniteltu näyttelykeikka kuun lopussa Viroon peruuntui, joten karvat saivat kyytiä viime viikonlopun Uusikaupunki-reissulla. Karvojen alta kuoriutui huomattavan harmaa pieni koira!! Eli Lurulla on mustien karvojen osuus valkoisten joukossa kasvanut selkeästi. Toisaalta sääli näyttelyiden kannalta, mutta sit taas, eihän se meidän neitiä huonommaksi meidän silmissä tee:) Karvanlähdön kunniaksi ostettiin myös neidille punainen takki. Takki on ollut päällä kerran ulkona kokeilumielessä, ei tuo nyt niin siitä innostunut, mutta pakko sitä on sit kylmillä säillä pitää. Harkitsen myös lahkeellisen kurapuvun hankkimista sitä vaihetta varten, kun neidin karva on kasvanut sen verran, että nuoskalumi tarttuu kiinni:( Näyttelyreissun peruuntumisesta huolimatta ehdittiin hankkia Lurulle passi ja samalla käynnillä se sai sirun niskaansa. Hyvä näin, tatuoinnin epäselvyydestä on tullut jo pariin otteeseen sanomista näyttelyissä.
Siinä nyt varmaan tärkeimpiä, kuvia seuraa lähipäivinä!
Emäntä on ollut nyt pari viikkoa ihan superlaiska... Pari päivää meni sairastaessa syysflunssaa ja jotenkin siitä jäi sitten semmoinen puolivetämätön olo pitemmäksi aikaa. Luru-neidin kuulumisia ei siis ole tullut päiviteltyä, niin kuin ei ole tullut tehtyä paljon muutakaan:(
Nyt kuitenkin tuntuu syysmasennus hellittäneen, ainakin osittain, joten tuumasta toimeen. Jospa saisin vihdoin avattua myös emännän heppaharrastuksesta kertovan blogin, jota olen suunnitellut tähän liitteeksi jo varmaan kuukauden. Tänään on rästitunti, joten ehkä sen innoittamana;)
Lurun kuulumisia. Treenit ovat jääneet juuri tuon sairastamisen takia nyt väliin parilta viikolta. Jonkin verran on kumminkin itsekseen treenattu, lähinnä maahanmenoa uudella maa-käskyllä (tuntuu toimivan aika mukavasti) ja tiivistä eteenistumista luoksetulossa. Sivulle käskemiset on jätetty hetkeksi tauolle, jottei sekoittaisi turhaan luoksetuloja eteen. Eteenistuminen ei ole vieläkään mitenkään varmaa, Luru istuu helposti vinoon, mutta työskennellään koko ajan oikean kohdan löytämiseksi. Jaa, tulipa muuten päästettyä pieni valkoinen valhe edellisessä lauseessa...eli me ei todellakaan olla työskennelty "koko ajan", kun on ollut vähän laiskuutta tuon koulutuksen suhteen;) Tavattiin vajaa pari viikkoa sitten sisaruksia meidän kotikulmilla. Paikalle pääsivät Vanu- ja Helmi-siskot ja Ricky-veli. Hauskaa tuntui koiruuksilla olevan, täytyy ottaa uusiksi jossain vaiheessa! Lurun suuniteltu näyttelykeikka kuun lopussa Viroon peruuntui, joten karvat saivat kyytiä viime viikonlopun Uusikaupunki-reissulla. Karvojen alta kuoriutui huomattavan harmaa pieni koira!! Eli Lurulla on mustien karvojen osuus valkoisten joukossa kasvanut selkeästi. Toisaalta sääli näyttelyiden kannalta, mutta sit taas, eihän se meidän neitiä huonommaksi meidän silmissä tee:) Karvanlähdön kunniaksi ostettiin myös neidille punainen takki. Takki on ollut päällä kerran ulkona kokeilumielessä, ei tuo nyt niin siitä innostunut, mutta pakko sitä on sit kylmillä säillä pitää. Harkitsen myös lahkeellisen kurapuvun hankkimista sitä vaihetta varten, kun neidin karva on kasvanut sen verran, että nuoskalumi tarttuu kiinni:( Näyttelyreissun peruuntumisesta huolimatta ehdittiin hankkia Lurulle passi ja samalla käynnillä se sai sirun niskaansa. Hyvä näin, tatuoinnin epäselvyydestä on tullut jo pariin otteeseen sanomista näyttelyissä.
Siinä nyt varmaan tärkeimpiä, kuvia seuraa lähipäivinä!
Kommentit