Lurun kasvattajalla oli Luruun yhden pentueen jalostusoikeus. Valitettavasti Lurun pentueessa on esiintynyt melko paljon sairastelua ja muutama tosi vakavakin sairastapaus. Yksi surullisimmista käänteitä on edelleen Lurun siskon Vanun saattaminen paremmille metsästysmaille viime elokuussa :( Vanulla oli kaikkien meidän perheen jäsenten sydämissä aivan erityinen paikka, vaikka omasta koirasta ei ollutkaan kyse. Lurun omakaan terveys ei ole ollut paras mahdollinen, vaikka mitään tutkittua vikaa ei ole löytynyt. Edelleen olen siis äärimmäisen kiitollinen Marille, että hän päätti jättää jalostusoikeutensa käyttämättä!

Koska pentuja ei ollut tulossa, tuli Lurun sterilisaatio ajankohtaiseksi. Ajankohdaksi valikoitui lokakuun puoliväli, sopivasti puolessa välissä juoksukiertoa. Kesähelteet siis vältettiin ja onneksemme syksy on ollut poikkeuksellisen kuiva, joten haavan tulehdusriski oli minimissään. Itse leikkaus kesti pari tuntia ja kustansi muistaakseni 350€, mukaan saimme kätevän suojahaalarin haavan suojaksi (kuului siis leikkauksen hintaan). Lisäksi Vanun exomistajalta, nyk. Partasen omistajalta saimme lainaan kaulurin. Kipulääkettä ohjeistettiin antamaan viiden ensimmäisen päivän ajan, antibiotteeja emme saaneet. Haavaa ei myöskään neuvottu huuhtelemaan.

Ensimmäisen viikon ajan Luru oli vaisu, mutta ei mitenkään mahdottoman kivulias. Ainoastaan ensimmäinen yö meni levottomissa merkeissä. Toisen viikon aikana neiti oli jo entisellään ja vauhtia sai tietoisesti toppuutella. Kahden viikon jälkeen poistettiin tikit. Parin päivän jälkeen poistosta huomasin, että haava on hiukan tulehtunut yläpäästä. Tarkastuskäynti lääkärillä ja lyhyt antibiottikuuri sekä ohje huuhdella haavaa päivittäin. Näillä eväillä tulehdus saatiin kuriin ja tällä hetkellä, eli kolme viikkoa leikkauksesta, uskallan todeta, että olemme tainneet selvitä takaisin normaaliin arkeen ;) Piiran Leena varoitteli, että lopullinen lihasten palautuminen voi kestää jopa kuusi viikkoa, joten kyllä tässä mennään vielä tämä kuukausi hiukan varoen. Onneksi Lurun kanssa ei harrasteta agilityä ;)

Alla olevan vaanimiskuvan omistan Vanulle ja samalla toivottelen muille sisaruksille mahdollisimman pitkää ja tervettä loppuelämää! Kuva on otettu sisarusten ollessa vuoden + 1 kuukauden ikäisiä, jolloin kaikki oli vielä huoletonta.