On ollut tosi mukava lukea useammasta tutusta blogista onnistumisen tuntemuksia koirien ja koiraharrastusten parissa! :) Sitähän sen koiraharrastuksen pitäisi parhaimmillaan olla angstisen väkisinvääntämisen sijaan XD

Sanomattakin lienee selvää, että yksi uuden vuoden lupauksistani oli päivittää blogia useammin? Tähän asti kun on tullut kerrottua enimmäkseen vakavista, usein ohjatuista treeneistä, ja omat arkitreenimme ovat jääneet vallan paitsioon. Tähän pyritään nyt tekemään jonkinasteinen korjaus.

Mulla on melko tarkat vaatimukset näille arkitreeneillekin. Vaatimus numero yksi on koiran sopiva viretila. En jaksa ruveta houkuttelemaan koiraa treenaamaan, eikä se minusta ole tarkoituskaan. Tarkoitus on, että minulla on hallussa jotain, jota koira haluaa NIIN paljon, että se menee vaikka solmuun sen takia. Jonkin verran tietenkin sytyttelen koiraa, mutta jos oikeanlainen vire ei tunnu syntyvän, lopetan treenit ja koira jää palkatta (tämä voi tarkoittaa esim. että iltaruoka siirtyy seuraavaan aamuun ja toinen tytöistä saa katsella toisen ruokailua kateellisena).

Parkanossa koirat ovat yksin kotona työpäiväni ajan (kolme päivää viikossa). Takuuvarma sopiva treenivire onkin aina tullessani toimistolta kotiin. Usein hyödynnän tämän vireen jonkun uuden asian oppimiseen ja näin tein eilenkin. Kirjoitin joskus aiemmin, kuinka Zian kanssa on kovasti treenailtu, mutta tosi moni tokoliike on jäänyt vaiheeseen, eli viimeistelemättä. Yksi tällainen on paikallamakuu. Zipanen osaa maata paikallaan, osaa mennä suorilta jaloilta maahan, osaa mennä istumasta maahan edestäni (kaukot), mutta ei osaa mennä perusasennosta maahan XD Tämä oli eilen projektina. Kolmisen kertaa käsiohjaus + käsky ja sitten pelkkä käsky. Namilla palkaten tyttönen jäi herkästi puoliväliin, mutta lelulla palkaten sujui paremmin. Hienoa, tämä liike nytkähti askeleen eteenpäin. Lisäksi Zipanen nosteli noutokapulaa (400g) ja palautti myös hienosti perusasentoon. Molempien kanssa leikittiin lopuksi leikkiä "kuka menee nopeiten (oikein) maahan". Leikki on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, että mulla on molemmat tytöt edessäni nokat minua kohti, käsi täynnä nameja ja annan toistuvasti maa-käskyn. Se tytöistä, joka menee nopeammin ja oikealla tekniikalla maahan, saa namin. Tällä leikillä saa mukavasti nopeutta ja tarkkuutta maahanmenoon :)

Lenkin varrelta löytyy lasten leikkipaikka, jossa on ontto, puinen putki. Tämän avulla treenasimme putkeen irtoamista molemmilta puolilta lähettäen (eli koira vasemmalla tai oikealle puolellani). Oikein hienot tytöt. Lisäksi iltapissalla otettiin vielä lyhtypylvään kiertoa molempiin suuntiin ja seuraamista. Huomasin jossain vaiheessa ottaneeni kiertoa pelkästään oikealle ja varsinkin Lurun oli tosi vaikea hahmottaa, että kierron voi tehdä myös vasemmalle. Nyt sujuu molemmilta jo molemmat suunnat. Seuraamisessa molemmilla otettiin noin kymmenen askeleen suoraa pätkää ja käännöstä vasemmalle kaartaen. Silloin kun Zialla on vire kohdillaan, se seuraa tosi hienosti pitkiäkin pätkiä suoraan, paremmin kuin Luru. Jos vire ei ole kohdillaan, tyttönen jätättää herkästi. Lisäksi tajusin jossain vaiheessa, että Zia ei ole treenannut laisinkaan käännöksiä... Näitä on nyt alustettu tuolla kaarevalla uralla ennen tiukkoja 90 asteen käännöksiä.

Oli oikein hyvän mielen treenit meilläkin :)