Olen muutamassa aiemmassa postauksessa viitannut siihen, että meillä on Lurun kanssa motivaatio-ongelma tokon suhteen. Asiasta on keskusteltu Vanun emännän ja Kaislan emännän Kirsin kanssa, kiitos molemmille antoisista keskusteluista :) Kirsin suositellessa Kaisa Hilskaa kouluttajana, päätin varata hänelle yksityisajan. Onhan tässä tahkottukin jo parisen vuotta ilman ohjausta ja viimeinen vuosi ihan itseksemme ;) Käynti oli tosi hyvä! Aluksi katsottiin miten Luru-neiti toimii vieraalla kentällä, eli haettiin kokeenomaista tilannetta. Saatiinkin menestyksellisesti esiteltyä sitä jähmettymistä ja innon puutetta mikä on ollut viime aikoina meillä ongelmana. Loppuaika keskusteltiin ja suunniteltiin treenitapoja uusiksi.

 Ensimmäinen huomio oli, että mulla on palkkauksen ajoitus kadoksissa. Toinen oli, että palkkaan koiraa jähmeydestä. Eli kutakuinkin näin: Lurua jännittää, se ei tee liikkeitä kunnolla, Sanna juttelee kauniisti ja tunkee lelua / namia naamaan… Vähän liioiteltuna tilanne, mutta pointtina kuitenkin se, että koira saa palkkion jähmeästä olotilasta. Kaisa kertoi myös, että aikuisten narttujen kiinnostus ylipäätään lelupalkkaukseen usein laskee ja ruokapalkka nousee tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Tämä oli huojentavaa kuulla siksi, että olen pelännyt tehneeni jotain lelupalkkauksen suhteen väärin, kun koira ei enää innostu siinä määrin kuin aiemmin. Laitettiin siis treenikeinot uusiksi, tavoitteena koira, jonka into tekemiseen nousee treenien edetessä. Lurun kanssa ei varmasti ole pelkoa liiallisesta innostumisesta, se kun on perusjähmeä hämäläinen ;)

 Ihan ensimmäiseksi siirretään Luru yhteen ruokaan päivässä, jolloin nälkämotivaatio tekemiseen on parhaimmillaan iltapäivälenkillä. Viikko jaetaan kolmeen "turhauttamispäivään" ja neljään yksityiskohtapäivään. Turhauttamispäivinä päätetään etukäteen mitä koiralta pyydetään, esim. 10 askelta laadukasta seuraamista. Mennään kentälle, asetetaan koiran kanssa yhdessä ruokakippo kentän laidalle odottamaan ja aloitetaan suoritus. Jos koira seuraa tarpeeksi hyvin, vapautus ruokakupille esim. Jess sanalla. Tämä sana tarkoittaa aina ruokakupille vapautusta. Heti, jos seuraamisen laatu kärsii (koira tiputtaa kontaktin, jätättää tms.) todetaan iloisesti esim. Oho! ja kiiruhdetaan ruokakupin luo ja pakataan se takaisin laukkuun. Lenkki jatkuu normaalisti. Perusajatuksena siis on, että koiralle tarjotaan mahdollisuus ansaita ruokansa. Jos se ei yritä tarpeeksi, ohjaaja ei toru tai ole vihainen, mutta mahdollisuus saada ruokaa menee sivu suun. Samaa tehtävää voidaan koittaa vielä uudelleen illalla, jos ei onnistu, ruoka odottaa seuraavaan päivään. Turhauttamispäivien tavoitesuoritus suunnitellaan niin, että onnistumisen mahdollisuus on noin 70-80%. Siis melko varmaa, mutta myös epäonnistumisia sattuu. Tämän pitäisi kasvattaa koiran motivaatiota tehdä työtä ja tehdä sitä kunnolla. Yksityiskohtapäivinä treeni keskittyy sananmukaisesti yksityiskohtien hiomiseen, jolloin palkkaa annetaan myös suorituksen aikana. Palkka voi hyvin olla myös lelupalkkaa varsinkin vauhdikkaissa liikkeissä. Loppupalkka odottaa kuitenkin kipossa sivummalla ja treenit päätetään aina onnistuneeseen suoritukseen, josta koiran voi vapauttaa Jess-sanalla kupilleen.

 AINA siis joutuu tekemään töitä ruokansa eteen. Minua kiehtoo tässä menetelmässä se, että koiralta voidaan selkeästi vaatia asioita, joita se osaa ja jos se ei niitä suorita, se kärsii siitä itse. Suorastaan nerokasta on se, ettei ohjaajan tarvitse missään vaiheessa olla toruva, vaan "rangaistus" koiralle tulee siitä, että se menettää ruokansa. Rangaistus / palkitseminen on siis tietyllä tavalla koiran omissa tassuissa :) Näillä opeilla porskutetaan eteenpäin ja tavoitellaan sitä, että Luru mieltää eleettömän "patsasohjaajan" palkitsevaksi eikä uhkaavaksi ;) Marraskuun alussa alkaa Liedossa ATT:n hallissa Kaisan PK-tottiskurssi, jolle osallistumme. Kurssi jatkuu maaliskuuhun saakka, joten jospa ensi vuoden puolella oltaisiin jo paremmassa koekunnossa, hiljaa hyvä tulee.