Viime viikon perjantai vietettiin useamman perron ja muutaman portugeesin kanssa paimennuksen merkeissä. Ensimmäinen viiden koirakon ryhmä oli jo aamulla ja harmikseni en sitä täten päässyt katsomaan, kas kun työt rajoittavat jossakin määrin elämää ;) Illalla oli sitten kuuden koirakon ryhmä, jossa myös Luru pääsi jälleen moikkaamaan ystäviään lampaita. Paimennus toteutettiin kurssina, eli Kaisa kertoi meille ensin teoriaa, haki lampaat kokeneen koiran kanssa laitumelta ja lopuksi jokainen koirakko pääsi kolme kertaa lampaille. Ensimmäinen harjoitus oli yhdessä ohjaajan kanssa ajaa lampaita edellä ympäri laidunta ja laitumen keskelle puutarhatuoleista tehdyn portin läpi. Toisena tehtävänä oli koiran tarkoitus ajaa liinassa (liina Kaisalla) lampaita lampaiden edellä kulkevalle ohjaajalle. Kolmantena tehtävänä haettiin pyörössä tasapainopistettä, eli sitä että koira hakeutuisi vastakkaiselle puolelle lampaita kuin ohjaaja.

Tykkään kyllä hirveästi Kaisan tyylistä kertoa paimennuksesta. Minusta tuntuu, että tosi moni sekoittaa helposti koirien pienenkin mielenkiinnon lampaita kohtaan suoraan paimennustaipumukseksi. Samoin vaikkapa autojen/pyörien perään juokseminen tulkitaan automaattisesti paimennukseksi. Mitenkäs se Kaisa muotoilikaan, että koiralla on paimennustaipumusta vasta sitten, kun sillä on selkeä tavoite ajaa lampaita ohjaajalle (muistanko ihan väärin, korjatkaa muut jos muistatte paremmin). No joo, ei taida olla ihan yksinkertainen asia tuo paimennus!

Seuraa kuvakooste kurssista ja Lurun paimennuksesta. Paimennuskuvista kiitos Sailalle ja Maijulle :)

Teoriaa

Heili - mun lemppari <3

Hurrrja paimen!

Juu, täältä ne tulee!

SEIS koira

Yksi lampaista rupesi vaikeaksi ja Lurulla meinasi mennä sormi suuhun ;)

Luru miettii aivan tasan "Mitä helekuttia, tää sama lammas ryttyilee taas?!?"
Niin kuin näette, Lurulla ei ollut kauheasti keinoja painostaa lammasta liikkeelle ;)

Ohjaajan pitäisi aina muistaa katsoa lampaita, ei koiraa...