Ziiuskan kanssa jäljestettiin syksyllä pariin otteeseen ennen "lumien" tuloa. Lumet toisin sulivat tuttuun tapaan pois muutamassa viikossa ja olenkin pohtinut, että voisin koittaa jaksaa vetää vielä yhden motivointijäljen ennen pitempää talvitaukoa. Ensi kautta ajatellen olen jo liittynyt Auran Nuuskuihin ja Salon Seudun Noutajiin on tarkoitus liittyä heti vuoden alusta. Vinkkinä vaan muillekin innokkaille verijäljestäjille, noutajayhdistyksillä on usein järjestettyä jälki- ja suunnistustreeniä.

18.9. Kittamaalla
Pituus: Reilu 700m
Ikä: Reilu 12h
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto vaihtelevaa mäntykangasta ja kuusikkoa. Korkeusvaihteluja oli paljon ja korkeimmalla kohdalla kuljettiin paljaan kallion päällä pitempi pätkä. Suoria kulmia oli paljon, muistaakseni kuusi, jokaisella makaus. Jälki kulki todella monesti peurapolun yli ja yhdessä kohtaa ylitettiin isompi kulku-ura.
Miten sujui: Jälki oli kohtuullisen pitkä ja melko tasaisesti jouduimme ylittämään peurapolkuja. Peuranjäljet meinasivat tällä kertaa viedä pahasti voiton verijäljestä :( Useampaan kertaan Ziiu harhautui seuraamaan peurojen jälkiä. Annoin mennä liinan mitan ja sen jälkeen kielsin ja odotin, että palasi takaisin verijäljelle. Näitä harhautumisia kun tuli toistamiseen, niin lopputulema oli, että Zia rupesi paineistumaan kielloistani :( Loppujäljellä esiintyi mm. ruohon syömistä. Sijaistoiminnoista huolimatta loppuun päästiin ja mietintämyssy jatkotreeneistä laitettiin heti päähän.
Mitä opimme: Peuranjälkiä pitää ehdottomasti harjoitella ja makausten ilmaisuun täytyy kiinnittää huomiota.

Luru jäljesti samalla kertaa noin 400m pituisen kahdella suoralla kulmalla ja makausella varustetun jäljen. Olin todella positiivisesti yllättynyt, meidän häröilijä malttoi keskittyä kohtuullisen hyvin ja kulmatkin menivät hyvin :) Ei ole sittenkään lajin vakava harrastaminen poissuljettu Lurun kohdalla.

1.11. Perttelissä
Pituus: Noin 400m
Ikä: Reilu 12h
Maasto, muoto ja makaukset: Maasto melko pitkälti mäntykangasta, jossa ei ollut pahempaa alikasvosta. Yksi ojanylitys, yksi isomman kulku-uran ylitys. Lisäksi yksi sähkölinjan ylitys, jossa kasvoi polvenkorkuistra pajukkoa. Suoria kulmia ja makauksia kaksi.
Miten sujui: Sujui paremmin kuin edellinen, mutta edelleen liikaa pieleen menneitä seikkoja :( Alkujäljellä tyttönen ei jostain syystä olisi malttanut keskittyä maavainuun, vaan kulki nenä korkealla melkein ensimmäiselle makauksella asti (reilu 100m). Lisäksi painoi alkumatka toistuvasti jäljestä oikealle, liekö siellä kulkenut joku? Tokalla suoralla takana kulkeva Luru (kera Jaskan) haukkui läheisellä tiellä kulkevia ulkoilijoita. Tätä Zia hätkähti, mutta jatkoi onneksi omatoimisesti jäljestämistä. Loppu meni hienosti. Makauksia ei tosin ilmaissut kovinkaan hyvin.
Mitä opimme: Varmuutta häiriöihin tarvitaan ja makausten ilmaisuun täytyy kiinnittää huomiota!

Näiden ei-niin-hyvin menneiden jälkien takia haluaisin tosiaan tehdä vielä yhden motivointijäljen ennen taukoa. Katsotaan nyt sitten saanko aikaiseksi... Täytyy todeta, että kyllä tässäkin lajissa näyttää haasteita löytyvän! Loppuun muutama kuva neideistä, ei tosin jälkimetsältä, vaan maastokauden viimeiseltä suokeikalta :)