Pakkohan tämä on julkaista, vaikka pitkään vitkuttelinkin XD ZiaPikkuinenPirpana on aloittanut agilityn, piti ihan lisätä uusi kategoria blogiin. Vieläkin on vähän vaikea uskoa, että MINÄ, joka en voi sietää hihnansa päässä päättömästi haukkuvia, kentälle hinkuvia koiria olen lajin saloihin perehtymässä. Nooh, ehkäpä se päätön, hurmioissaan haukkuva koira ei ole välttämätöntä lajin harrastamiseen, samalla periaatteella kuin toteamus, että toko voi olla kivaa ja koira voi oikeasti tykätä siitä ;)

Koska laadusta kannattaa maksaa, ilmoittauduimme Kelpokoiran kursseille, jossa meitä opastaa Elina Jänesniemi. Koska meillä ei tehdä mitään puoliteholla, ilmoittauduimme samantien agilityn peruskurssin (6krt) lisäksi pujottelun ja kontaktien tiiviskursseille (4krt molempia). Opetus kestää tunnin ja ryhmässä on yleensä 4 koirakkoa.

Agilityn alkeet (3 kurssikertaa takana)
Alkeet aloitettiin varsin alkeista. Ensimmäisellä kerralla opeteltiin hyppyesteen (rima maassa) ja putken avulla eri ohjaustapoja. Koira voidaan jättää odottamaan esteen toiselle puolelle ja kutsua palkattavaksi, este voidaan suorittaa yhdessä kuljettaen, eli koira&ohjaaja etenevät samaan tahtiin rinnakkain ja viimeisenä, koira voidaan lähettää suorittamaan este ohjaajan jäädessä esteen taakse (palkka odottaa esteen toisella puolella). Jokaista kolmea tapaa harjoitellaan alusta asti molemmilta puolilta, eli ohjaaja voi olla koiran vasemmalla tai oikealla puolella. Mitäpä näissä, ei ongelmia :) Zia jopa irtosi tosi hyvin esteen toiselle puolelle yksinään ja aivan pentuaikana tehdyt muutamat putkitreenit ovat selvästi vieläkin muistissa, koska putki on mahdottoman kiva este. Onpa Kaisikin tainnut muutaman kerran tyttösen putkeen lähettää jollain hoitokeikalla ;) Lisäksi ensimmäisellä kerralla taidettiin tutustuttaa koiria keppeihin vinossa olevien verkotettujen keppien avulla -> ei ongelmaa.

Toisella kerralla tutustuttiin ensimmäistä kertaa kontaktiesteisiin. Opetusteoria kurssilla on opettaa koiralle ensiksi kontakti (takatassut kontaktilla, etutassut maassa, koira joko "nokkii" toistuvasti maata kontaktikäskyllä tai vaihtoehtoisesti pysyy matalana alhaalla) ja edetä vasta sitten koko esteen suoritukseen. Ylivoimaisesti eniten treenataan siis pelkkää kontaktia ja paljon harvemmin koko estettä. Tällaiselle vanhalle takaperinketjuttajalle tämä sopii enemmän kuin hyvin, en ymmärrä mitä järkeä on ensiksi opettaa koira ryntäilemään koko este ja sitten ruveta miettimään miten sen saisikaan pysäytettyä kontaktille XD Kontaktien lisäksi jatkettiin keppejä kauempaa lähettämisen merkeissä (avokulma, umpikulma jne.). Näiden lisäksi aloitettiin useamman esteen ketjutus, ensiksi mutkaputkeen lähetys kauempaa, palkka putken jälkeen. Sitten putkeen lähetys, mutta palkka vasta putken ja hyppyesteen jälkeen. Vikana putken jälkeen kaksi hyppyestettä.

Kolmannella kerralla teemana oli ohjauskikkailut, eli siivekkeen kierto ja valssaus. Tein Zian kanssa siivekkeen kiertoa itseasiassa jo ensimmäisestä kerrasta lähtien, koska neiti on opetettu kiertämään puuta suht kaukaakin. On se hyvä, että on pohjustettu näitä agilitykuvioitakin omissa hömppätreeneissä lenkin varrella :) Kiertäminen ei siis ollut mikään ongelma kumpaankaan suuntaan. Myös esteen keskeltä lähettäminen ulkokautta kiertämään onnistuu. Lopputunnista harjoituksena oli pienehkö rata: mutkaputki, ulkokautta kiertäen hyppyesteelle, valssaus ja kuljetus seuraavalle hyppyesteelle, taas siivekkeen kierto ulkokautta ja kuljettaen vikalle hyppyesteelle (eli putki + 4 hyppyestettä). Zia oli hieno :) Vauhti kyllä tippui ensimmäisen kolmen esteen jälkeen, mutta ohjauskuvioissa ei ollut moittimista.

Kontaktikurssi (2 kurssikertaa takana)
Kontaktikurssin ensimmäisellä kerralla jatkettiin "nokkimisen" harjoitusta. Tätä täytyy tietenkin muistaa harjoitella molemmilta puolilta. Huomaan herkästi harjoittelevani tätä enimmäkseen koira vasemmalla puolellani, minkäs sitä tokotaustalleen mahtaa ;) Lisäksi aloitettiin keinun harjoittelu. Keinun opetusfilosofiana on opettaa koira alusta asti juoksemaan aivan keinun päähän ja seisomaan siellä vapautukseen asti. Harjoitus toteutettiin tukemalla keiun pää siivekkeeseen ja lähettämällä koira toistuvasti juoksemaan yläpäässä odottavalle namille. Koira pidettiin yläpäässä seisomassa tyylillä "hyväseisohienoseiso" samalla namia syötellen. Lisäksi koiraa totutettiin matalan keinun avulla keinun ääneen, eli aina kun keinu paukahtaa alas, nami naamaan :)

Tokalla kerralla vahvistettiin kontakteja sekä A-esteellä että puomilla. Lisäksi ohjeeksi tuli harjoitella jonkin verran myös kokonaisella esteellä niin, että ohjaaja voi edetä suoraan/loitoten koiran odottaessa kontaktilla. Kysyin myös ylösmenokontakteista, täytyykö niitä jotenkin erikseen opettaa? Kuulema harvalla koiralla tulee ongelmia ylösmenokontaktin kanssa, eli sitä opetetaan vasta jos ongelmia ilmenee. Keinun kanssa edettiin jo keinahdukseen. Harjoitus aloitettiin samalla tavalla kun aiemmin, sillä erolla, että Elina piti keinun alkupäätä alhaalla. Koiran juostua keinun loppupäähän, laski Elina keinun alas omistajan syötellessä koiralle nameja. Eipä näyttänyt liike Ziiuskaa ainakaan vielä hetkauttavan.

Pujottelukurssi (2 kurssikertaa takana)
Pujottelu on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi opeteltavaksi. Ainakin minulle, osaavan ohjaajan kanssa Zialla tuskin olisi ongelmia :/ Keppejä on harjoiteltu ensiksi verkoilla, sitten muovisilla kaarilla. Tavoitteena on ollut opettaa koira alusta asti hakemaan oikea sisäänmenoväli kepeille, lähetti sen mistä suunnasta tahansa. Kyllähän tämä onnistuu niin pitkään, kuin on verkot paikallaan, mutta muovisten kaarien kanssa tulee heti ongelmia, tuo pikkuinen kun mahtuu varsin hyvin kaaren ali tai sitten se hyppää sen yli... Olemme myös harjoitelleet käden kanssa ohjaamista keppien molemmilta puolilta, tavoitteena on saada koira etenemään mahdollisimman pienellä sivuliikkeellä (ns. uiminen keppien lomitse sivulta toiselle hyppimisen sijaan). Toisella kerralla opeteltiin jo kauempaa kepeille lähettämistä ja sitä, että ohjaaja voi edetä keppien edelle koiran vielä pujotellessa.

Summa summarum. Olen ihan aidosti tykännyt lajista :) Kurssien pienestä koosta johtuen hallissa ei pääsääntöisesti raikaa haukku, ainakaan kohtuuttomasti. Zia on ehket enemmän pohtivaista sorttia koira, joka ei säntää päätä pahkaa päättömästi eteenpäin. Tyttö on saanut kovasti kehuja rohkeudestaan ja täytyykin todeta, että mitään pintaa tai estettä se ei ole tähän asti kummeksunut. Kontakteista tykkäämme molemmat sikana (Ja Zia osaa ne hyvin!), kepit koen kovin vaikeaksi asiaksi opettaa. Tässäkin lajissa näkyy se, jos on väsyneenä liikkeellä, oma huono mieli tarttuu helposti koiraan. Yksikään treenikerta ei silti ole mennyt mitenkään reisille, toisilla kerroilla on vaan ollut hauskempaa kuin toisilla. Tunnin treenit odotteluineen käy helposti Zialle pitkästyttäväksi, olenkin todennut, että parempi laittaa Zipuli välillä sivuun odottelemaan vuoroaan. Kaikkein parhaiten toimii yhtälö nälkäinen ja virkeä koira, eli Zian aamuruoka on agilitypäivinä selvästi niukempi kuni tavallisesti ja lenkit ennen treenejä pyrin pitämään minimissä. Ei muuta kuin avoimin mielin eteenpäin ja jossain välissä pitäisi oikeasti vääntäytyä itsenäisesti harjoittelemaan XD