Viikko sitten lauantaita vietettiin neljän tunnin tokotreenien merkeissä Kupittaan puistossa. Matka treeneihin ei ollut kovin auvoisa, olin auttamattomasti myöhässä (tulin eri suunnasta kuin normaalisti), matkalla oli aivan pakko pysähtyä pissalla ja päästyäni Kupittaalle totesin, että puiston on vallannut ihme moottoripyöräporukka! Eikä koirakoita mailla halmeilla... Onneksi silmään sattui aivan sattumalta oma porukka, joka oli eri osassa puistoa kuin normaalisti moottoripyöristä johtuen. Eikun lennosta mukaan treeneihin.

Ensimmäisenä hiottiin paikallamakuuta ja erityisesti meidän ongelmaa vireen laskussa odotellessa tuomarin puheita. Olen siis tajuamattani harjoitellut sivulta maahanmenoa aina toistuvana sarjana (maahan-palkka-sivulle-maahan-palkka-sivulle jne.) enkä ole ottanut mukaan kokeessa hyvin tyypillistä pitempääkin odotusaikaa koira sivulla. Eipä tästä päästä kuin harjoittelemalla, joten koira sivulle, joku jaarittelemaan mukavia ja vasta sen jälkeen maahan ja palkka. Lisäksi harjoiteltiin paikalla istumista, joka taisi olla Lurulle melkein ensimmäinen kerta. Ihan ok sujui, mutta huomiota pitää kiinnittää siihen, ettei ahnehdi liikaa kerralla. Alussa siis riittävän lyhyin väliajoin palkkaa, jotta liike säilyy motivoivana.

Paikallaolot tehtiin kimppatreeninä. Sen jälkeen oli jokaisella täsmätreeni Lentsun kanssa jostain itselleen vaikeasta liikkeestä. Valitsin meidän liikkeeksi tunnarin, joka ei minusta ole edennyt (eipä sitä kyllä ole suuresti treenattukaan ;). Ongelma on se, että Luru on mieltänyt tunnarin liikkeeksi, jossa tuodaan joku kapula, ihan sama mikä kapula sen omanhajuisen sijaan. Noh, aivan yksinkertainen selitys tälle löytyi. Kas kun minä en ole tajunnut PIILOTTAA omaa kapulaa, olen vain vienyt sen ruohikkoon/heinikköön. Onko sitten kumma, jos koira oppii hakemaan silmillään eikä yhdistä kapulaan oman hajua? ;) Siispä oman piilotusta niin, että se peitetään kunnolla näkyvistä. Kun tämä sujuu alusta asti nenällä, viedään vieraat kapulat pariksi viikoksi jonnekin rauhalliseen paikkaan (oman pihan ulommainen kulma, hiljaisen puiston kulma, metsäaukio...) tekeentymään. Parin viikon jälkeen mennään oman kapulan kanssa näiden kapuloiden luokse ja testataan toimiiko hajuerottelu. Jos ei, palataan vielä oman piilotukseen.

Kahvitauko välissä ja sitten treenattiin vielä pareittain seuraamista, idaria (meillä jääviä) ja kaukoja. Luru sai todella pitkän käskytetyn seuraamiskaavion, jossa oli myös sivuaskeleet ja paikalla käännökset mukana. En ollut huomannut kertoa parillemme meidän tasoa ja taisi käskyttää EVL kaavion miinus peruutuksen ;) Hyvin silti kesti Lurunen eikä paikkakaan ollut kuin ajoittain huono! Sivuaskeleet täytyy ottaa mukaan ohjelmistoon ja aloittaa todella mietimällä miten ne tekee! Jäävissä ei ollut muuta ongelmaa kuin istuminen. Luru on sen oppinut vähän niin kuin muun tekemisen sivussa ja olettaen tästä johtuen käsky ei ole pomminvarma. Treeniä tähän. Kaukot, voi tuska! Edelleen hinkataan istu-seiso vaihtoa. Jossain vaiheessa heräsin myös siihen, että mun täytyy oikeasti miettiä tovi vaihtojen tekniikkaa. Koira kun ei saisi paikaltaan liikkua ja tätä tapahtuu väistämättä, jos se tekee osan liikkeistä etupää paikallaan ja osan takapää paikallaan. Voi elämän tuska!