Kaisan PK-hallikurssi alkoi jo viikko aikaisemmin, mutta me pääsimme vasta 14.11 ensimmäista kertaa treenailemaan sisätiloihin. Tällöin kouluttajana ei myöskään ollut Kaisa itse, vaan meillä oli sijainen, toki ihan hyvä sellainen. Ajomatka treeneihin oli kyllä syvältä! Treenit pidetään ATT:n hallissa Liedossa, jossa on useammalla muullakin koiraseuralla ja -yrityksellä halli. Vettä vihmoi kuin viimeistä päivää ja näkyvyys 1-tiellä oli olematon... Oli mulla navigaattorikin, mutta se meni totaalisen sekaisin Tuulissuon teollisuusalueella, jossa oli varmaan tiejärjestelyt muuttuneet paljonkin lyhyen ajan sisään. Löydettiin onneksi vain yhdellä harhapysähdyksellä (väärä halli) perille. Hyvä, että olin varannut reilusti aikaa.
Itse treenit meni tosi kivasti. Aiheena oli luoksetulon vauhti ja hyvä tekniikka. Olin etukäteen vähän jännittänyt sitä miten Luru reagoi halliin, jossa viereisellä kentällä treenattiin agilityä. Olin varautunut siihenkin, että pahimmassa tapauksessa neiti on aivan lukossa, eikä pysty tekemään mitään. Turhaan olin pelännyt :) Treenit vedettiin läpi niin, että koulutuksessa oli yksi koirakko kerrallaan, muut saivat treenailla itsekseen kentän sivulla. Koulutuskierros vedettiin läpi kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla otettiin varman päälle ja otin Lurun kanssa vain vauhdikkaita juoksuluoksetuloja, eli kouluttaja pitää koirasta kiinni minun juostessa kauemmas. Luoksetulokutsu oli kuitenkin tärkeä huikata kuin kokeessa, eli ilman ylimääräisiä hihkumisia ja heilumisia. Palkkauksessa jatkan jalkojen välistä palkkausta ja vain silloin tällöin otetaan liike loppuun asti. Toisella kierroksella otin yhden kokeenomaisen AVO-luoksetulon taaksepalkkauksella ja heti perään yhden suoran luoksetulon, jossa Luru pääsi jalkojen välistä Bra-vapautuksella suoraan ruokakipolle. Väliajoilla harjoiteltiin seuraamisen ja perusasennon oikeata paikkaa ja siihen aktiivisesti hakeutumista. Jokusen jäävän liikkeen otin myös, erityisesti maahanmenoa. Kerran tunnin treenin aikana Lurulle tuli selvä oikosulku "Siis hetkinen, MISSÄ me itseasiassa ollaankaan?? Mikä tuo haukkuminen on, joka kuuluu tuolta agiradalta??? Mua kyllä vähän jännittää!" mutta hyvin pystyi neitinen tilastaan tokenemaan ja jatkamaan hommia ;)
Kotiin ajaessa oli hyvä mieli treeneistä. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että vähän sitä mietti miten sitä on niin hullu, että lähtee järkyttävässä syysmyrskyssä ajamaan yli puolen tunnin matkaa vain jotta pääsee treenaamaan sisätiloissa? Tämä hulluus ei kuitenkaan taida olla tavatonta koiraihmisissä ;)
Itse treenit meni tosi kivasti. Aiheena oli luoksetulon vauhti ja hyvä tekniikka. Olin etukäteen vähän jännittänyt sitä miten Luru reagoi halliin, jossa viereisellä kentällä treenattiin agilityä. Olin varautunut siihenkin, että pahimmassa tapauksessa neiti on aivan lukossa, eikä pysty tekemään mitään. Turhaan olin pelännyt :) Treenit vedettiin läpi niin, että koulutuksessa oli yksi koirakko kerrallaan, muut saivat treenailla itsekseen kentän sivulla. Koulutuskierros vedettiin läpi kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla otettiin varman päälle ja otin Lurun kanssa vain vauhdikkaita juoksuluoksetuloja, eli kouluttaja pitää koirasta kiinni minun juostessa kauemmas. Luoksetulokutsu oli kuitenkin tärkeä huikata kuin kokeessa, eli ilman ylimääräisiä hihkumisia ja heilumisia. Palkkauksessa jatkan jalkojen välistä palkkausta ja vain silloin tällöin otetaan liike loppuun asti. Toisella kierroksella otin yhden kokeenomaisen AVO-luoksetulon taaksepalkkauksella ja heti perään yhden suoran luoksetulon, jossa Luru pääsi jalkojen välistä Bra-vapautuksella suoraan ruokakipolle. Väliajoilla harjoiteltiin seuraamisen ja perusasennon oikeata paikkaa ja siihen aktiivisesti hakeutumista. Jokusen jäävän liikkeen otin myös, erityisesti maahanmenoa. Kerran tunnin treenin aikana Lurulle tuli selvä oikosulku "Siis hetkinen, MISSÄ me itseasiassa ollaankaan?? Mikä tuo haukkuminen on, joka kuuluu tuolta agiradalta??? Mua kyllä vähän jännittää!" mutta hyvin pystyi neitinen tilastaan tokenemaan ja jatkamaan hommia ;)
Kotiin ajaessa oli hyvä mieli treeneistä. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että vähän sitä mietti miten sitä on niin hullu, että lähtee järkyttävässä syysmyrskyssä ajamaan yli puolen tunnin matkaa vain jotta pääsee treenaamaan sisätiloissa? Tämä hulluus ei kuitenkaan taida olla tavatonta koiraihmisissä ;)
Kommentit