On hyvä, että välillä saa olla koiristaan ylpeä niin jaksaa taas niitä huonompia päiviä ja takapakkeja ;) Viikonlopun ylpeydenaiheena oli neitien nopea sopeutuminen erilaisiin paikkoihin ja olosuhteisiin. Lauantai-illalla oli tiedossa Jaskan kummisedän 50-vuotisjuhlat Längelmäellä. Olimme varanneet majoituksen hotellista Orivedeltä (joka oli jo itsessään mieltä avartava kokemus ;). Jossittelimme voisimmeko ottaa koirat mukaan juhliin vai jätämmekö ne hotelliin ja päätimme jättää ne hotelliin vaikka yksinoloaikaa tulisikin melko runsaasti ottaen huomioon, että paikka oli neideille vieras. Kello 17-23 viihdyttiin julhlissa ja vaikka vähän olin jännittänyt, miten tytöt mahtavat pärjätä niin kaikki oli hotellihuoneessa kunnossa :) :) On mukava tietää, että koirat uskaltaa jättää yksin vieraaseen paikkaan vähän pidemmäksikin aikaa ilman, että niille tulee traumoja!

Traumoista puheenollen. Luru on onnistunut kehittämään itselleen jälleen kerran pienoisen rappukammon :( Tätä ilmeni viimeksi Munkkivuoressa vuonna 2006 (juttua täällä) ja silloin kammo saatiin katoamaan ahkeralla harjoittelulla (juttua täällä). Tilanne on nyt aivan sama, eli Lurulle ei tietääkseni ole sattunut mitään pahempia liukastumisia käytävässä, yht'äkkiä se on vaan keksinyt, että käytävä on liukas ja jännittää jalkojaan, jolloin jalat lipsuvat entistä enemmän. Välillä on mennyt viikko niin, että rapuissa kuljetaan ihan ongelmitta ja sitten jostain aivan pienestä liukastumisesta alkaa jännitys uudelleen :( Täytyy taas aloittaa sitkeä harjoittelu, jospa se siitä. Tämä onkin hyvä esimerkki Lurun ja Zian luonne-eroista Zian hyväksi. Yhtä lailla Zia on välillä liukastunut rapuissa, kun on ollut niin kova vauhti lenkille. Mutta Zialle ei jää näistä liukastumisista mitään kammoja päälle, yhtä reippaasti se liikkuu rapuissa heti liukastumisen jälkeen. Hyvä, että edes toinen koira on hiukka parempi tokenemaan vastoinkäymisistä ;)