Olen tässä hakenut vakuutuskorvauksia noiden viimekeväisten terveyskulujen osalta ja tuli samalla mieleen, että pitäisikö blogin sapattivuosi samalla päättää? Tosiasiassa viimeiset päivitykset näyttävät olevan viime elokuulta, mutta aiheet ovat vuoden takaisia. Aika jännää on, että monen muunkin tutun vesikoiran blogi on hiljentynyt viime aikoina. Mistä mahtaa johtua, emäntien elämäntilanteista, kyllästymisestä tämän sortin sosiaaliseen mediaan, laiskuudesta, muu mikä? Tässä osoitteessa syynä olivat tähänastisesti isoimmat elämänmuutokset, joiden "päässyyllinen" esitellään tässä viikon ikäisenä:

Tämä projekti alkoi viime heinäkuussa. Alkusyksyn vaivana oli jonkinmoinen pahoinvointi, joka pysyi onneksi sentään kurissa säännöllisellä syömisellä. Kaupanpäällisiksi tulleeseen pohjattomaan väsymykseen ei sen sijaan auttanut oikein mikään ja koirien kotitreenit loppuivatkin melkein kuin seinään. En yksinkertasesti jaksanut vääntää lenkkien lisäksi mitään ylimääräistä, eikä suoraan sanottuna oikein kiinnostanutkaan. Pikkulikan, jonka sukupuolen tosin saimme tietää vasta syntymähetkellä, tulo pisti vauhtia jo jonkin aikaa käynnissä olleeseen oman kodin hankintaprojektiin. Marraskuussa teimme kaupat paritalon puolikkaasta noin 600m päässä entisestä asunnostamme ;) Omakotitalo houkutti kovasti, mutta tiedostaen realiteetit (toisin sanoen sen ajan, mikä kuluu Kittamaan maatalouden hoitoon), totesimme, että kokonainen oma talo saa vielä odottaa. Kuka sitä olisi nyt hoitanut??

Seuraava selkeä muutos oli tietenkin kahden kapungin välillä elämisen loppuminen. Miettikää, kolme viimeistä vuotta olen koirien kanssa reissannut väliä Salo-Parkano (yhteen suuntaan noin 225km) viikoittain miinus loma-ajat! Määräaikaista sopimusta oltaisiin varmaan vieläkin jatkettu, mutta kummasti ilmoitus tulevasta äitiyslomasta lopetti puheet jatkosta ja peruivat oikeastaan jo sovitun työsopimuksen ;) Alkuvuosi 2012 kuluikin sitten kiivaassa töiden viimeistelyssä:

Töiden viimeistely jatkui itseasiassa myös äitiysloman puolelle, mitäpä sitä ei kiltti ja vastuuntuntoinen työntekijä tekisi työnantajansa puolesta, vai mitä ;) Mitä lähemmäksi huhtikuun alku tuli (laskettu aika oli 9.4.), sen enemmän koirat näyttivät tältä:

Huvittavaa oli todeta vajaan sadan luonnetestipisteen ero käytännössä. Lurulla tekemisen puute näkyi niin, että se rupesi kehittämään itselleen toimintaa, tarjosi harjoiteltuja toimintoja palkan toivossa, leikki itsekseen leluilla, tyrkytti leluja myös meille ihmisille jne. Ziassa toimettomuus näkyi oikeastaan epätoivottuina piirteinä, piippaaminen ja stressiläähätys lisääntyivät muun muassa uloslähtö- ja muissa "nostattavissa" tilanteissa ja haukkuminen kaikelle "epäilyttävälle" (vaikkapa avonainen roskalaatikon kansi) myös. Toki toimettomuus näkyi myös positiivisena Zian agitreeneissä, niistä lisää myöhemmin. Agitreenit olivatkin ainoat treenit, joita jatkoimme loppuun asti, ihme kyllä. Alla yksi esimerkki Lurun omatoimisuudesta, olen harjoitellut molempien koirien kanssa kippojen nostamista aina ruokailun jälkeen. Yksi päivä Luru nosti kupit pyytämättä ja tekeekin tämän nykyään aina ruokailun jälkeen :)

Laskettu aika 9.4. tuli ja meni, mutta onneksi kovin kauaa ei tarvinnut ylimääräistä odotella. Saman viikon perjantaina 13. päivä klo 11.08 pieni punku päätti tulla maailmaan :) Hän on punku siksi, koska punki äitiään raskausaikana atiivisesti oikeaan kylkeen ;) Kuukausi on tässä totuteltu vauva-arkeen, hän syö hyvin (tosin usein), nukkuu hyvin (tosin mielellään sylissä ja öisin vieressä) ja äitikin alkaa olla jossakin määrin palautunut koettelemuksesta ;) Ainoa miinus tällä hetkellä ovat tytön mahaväänteet, joita parhaillaan seuraamme, toivottavasti ei äidy koliikiksi asti! Pikkuhiljaa on tarkoitus aloitella myös koirien treenejä, toki täysin vauvan ehdoilla. Optimistisesti ilmoittauduin jo Zian kanssa agiryhmään ;)

Olihan se kaiken sen arvoista!