Josko nyt taas olisi aika säännöllisen agiahdistuksen? ;) Ei nyt suuresti, mutta aina silloin tällöin tuppaa ahdistamaan. Ongelman ydin on se, että olisimme varmaan Zian kanssa muuten kisavalmiit, mutta en edelleenkään ole saanut aikaiseksi tehdä "erikoisesteitä" valmiiksi. Eiväthän ne toki harjoittelematta valmistu ja osittain etenemistä hidastaa myös se, että Zian kanssa ei toistoja niin hirmuisen montaa voi yhdellä treenikerralla ottaa. Mitä enemmän ajatusta vaativa asia on kyseessä, sen vähemmän toistoja pystyy ottamaan. Kauhean tarkkana saa myös olla sille, ettei vain epäonnistumisia pääse tapahtumaan liikaa ja pikkukoiran motivaatio kokonaan lopahtamaan. Yritystä tässä kevään aikana on kuitenkin ollut, laitetaan alle tilanne esteittäin.

Kontaktiesteet, A ja puomi:
Näissä kävi tosiaan niin, että huomasin Zian tekevän kontaktikäskystä maahanheittäytymisen missä ikinä kohtaa estettä sattui milloinkin olemaan. Käsky ei siis todellakaan merkinnyt Zialle "juokse nopeasti suorittamaan kontakti". Päätinkin heivata koko käskyn hiiteen ja opettaa vain oikean kohdan. Tämä onnistui kosketusalustalla melko nopsaan, tällä hetkellä tilanne on se, että paikka on Zialle suht selvä, mutta alastulon vauhti on hidas. Vaatii myös minut liikkumaan rinnalleen, ei siis suorita koko estettä lähettäen niin, että jäisin esteen toisella puolelle paikalleni. Positiivista on se, ettei tosiaan vaadi minulta mitään käskyjä/käsieleitä/hidastuksia.

Kontaktiesteet, keinu:
Tätä on tehty hitaasti ja varmasti tiputtaen laskua koko ajan isommaksi, ensiksi siivekkeellä, sitten maksipyödällä, sitten minipöydällä ja lopulta maahan asti. Zia irtoaa keinulle kivasti, ei arastele yhtään vaan on innokas, laukkaa keskivälin yli, himmaa alastulon puolivälissä ja tekee sitten kontaktin maahan. Tavoite on saada vielä tuota himmausta lopussa pois, mutta kaiken kaikkiaan este on edistynyt hyvin. Toki sitä on tehty edelleen yksittäisenä, ei radan osana.

Rengas:
Hohhoijaa tämän kanssa. Sain tämän opettamiseen ihan hyvät ohjeet Miialta, mutta arvatkaas olenko jaksanut hankkia sopivaa harjoittelurengasta ;) Tätä on sitten tehty yksittäisenä esteenä hallilla, aluksi kutsuen renkaan toiselta puolen, siitä sitten pikkuhiljaa itse siirtymällä yhä sivummalle. Ihan ok mallilla, mutta ei lähellekään valmis.

Kepit:
Niin, tämä murheenkryyni. Minähän järkeilin viime kesänä, että en todellakaan halua opettaa keppejä Zialle ohjaamalla kädellä. Siitä se ensinnäkin ahdistuu ja käsiapu on mahdollisesti vaikea häivyttää. Toinen vaihtoehto, apuvälineet, verkot tai ohjurit. Näillä ei ollut kauheasti mahdollisuutta treenata ja toisaalta vierastan ajatusta ohjaavista osista. Kai pelkäsin sitä, että niidenkin häivyttäminen on vaikeaa. Miian&Ansan huiman etenemisen innoittamana mekin lähdimme sitten harjoittelemaan 2by2 menetelmällä. No mehän harjoittelimme, ja harjoittelimme, ja harjoittelimme... ja harjoittelemme edelleen XD No juu, meillä ei ollut mahdollisuutta harjoitella säännöllisesti ja keppimme olivat hiukan epäkäytännölliset maahan tungettavat itse sahatut rimat, mutta luulen silti, että enemmän osuutta etenemisen hitauteen on kyllä kouluttajan taidoilla ;) Aloittaessani harjoittelun uudelleen keväällä saatuani Miialta lainaan kaksi keppiparia (kas, kun rimoja ei saa parkkikselle pystyyn lumeen), päätin tinkiä vaikeista lähetyskulmista. Homma lähtikin etenemään hiukan sujuvammin. Tällä hetkellä tilanne on se, että viimeistelemme 6 suoran kepin suoritusta. Viimeinen pari on vielä hiukan auki, mutta lähettäminen sujuu molemmilta puoliltani helpoista lähetyskulmista. Saatuani viimeisenkin parin suoraan, laitetaan toinen 6 kepin rivi jonkun matkan päähän. Lähetys ekalle riville, palkkaus välissä ja lähetys toiselle riville. Pikkuhiljaa rivit lähemmäksi toisiaan ja toivon mukaan pääsemme 12 keppiin vielä tässä joku päivä ;)

Jos nyt aloittaisin keppien opettamisen, osaisin toivottavasti vaikeuttaa hommaa sujuvammin ja toisaalta myös helpottaa väliaikaisesti. Suurin oivallus on ollut se, että ei ole mitään järkeä hinkata tilanteessa, jota koira ei osaa suorittaa (vaikka tähän siis oltaisiin tultu pienen pienin askelin). Parempi ottaa väliin muutama helpotettu toisto ja vaikeuttaa sitten uudelleen. Varsinkin Zian kaltaisen koiran kanssa, joka ei montaa toistoa kestä, tämä olisi ollut melko olennaista oivaltaa. Eteneminen ei siis ole koko ajan suoraan eteenpäin, vaan tarvittaessa otetaan askel taaksepäin ja edetään taas. Mikä on mukavaa on se, että Zian keppien suorittaminen ei ole laisinkaan riippuvainen minun liikkeestäni :) Jos olisin onnistunut pitämään myös vaikeat kulmat mukana harjoittelussa, ei olisi ihan niin luuseri olo. Nyt niiden poisjättäminen yhdistettynä hitaaseen etenemiseen on kyllä aiheuttanut jonkun verran masennusta kouluttajana. Minulla on selvästi paljon opeteltavaa tällä operantilla sektorilla!